On se vain kumma, miten koulujen alkaminen saa aina ilmankin muuttumaan syksyiseksi.

Kuopuskin on lähtenyt koulutielle. Ekan päivän ensimmäinen ja tärkein asia opelle kerrottavaksi oli sormesta irronnut kynsi. Totuttelua uusi rytmi vielä vaatii kaikilta. Isoilta ja pieniltä. Jälleen yksi askel lapselta kohti itsenäisyyttä. Jälleen irtipäästämiskriisi vanhemmalle. Vaikka kyseessä on kolmas lapsi, ei irtipäästäminen ole yhtään helpompaa. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Ainakin minun mielestä.

Pari viikkoa koulua ja kuopus on saanut uudet lenkkarit jo hajalle, samoin polkupyörän. Onneksi tämä äiti löysi sisäisen pyöränkorjaajansa ja sai pyörän taas ajokuntoon pienen pähkäilyn jälkeen.

Koulun alkamiseen liittyy niin paljon muitakin asioita. Kesän jälkeen on tehty taas inventaario vaatekaapeissa. Kuinka paljon kukakin on kasvanut ja mitkä vaatteet ovat kerta kaikkiaan out ja täysin käyttökelvottomia. Siis äiti niin noloa… ;-)

Sen verran kesämeininki vielä jatkuu, että alueen lapsille laajalla ikähaitarilla on konkka vielä kova sana. Tai oikeastaan vielä kovempi, kun alkaa tulla pimeää niin leikki on jännempää. Ystävän avustuksella saatiin koripallokori paikalleen ja muutama matsi on pihalla jo käyty. Itelläkin on tullut palloteltua J. Enää en ihmettele, miksi amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa paljon käydään keskusteluja pallottelun lomassa. Se on itse asiassa ihan mukava tapa jutella kaverin kanssa.

Pyöräillessä huomasin kadottaneeni reisilihakseni jonnekin. Vain rippeet on jäljellä. Pitää alkaa vahvistamaan niitä, jospa sitten löytyisi loputkin hukassa olevat lihakset.