Juuri kun oikein innostuin odottamaan lumen sulamista ja suunnittelemaan, mitä kaikkea sitten pihalla teen, tuli pieni mutka matkaan. Tää on taas tätä mun tuuria ja varmaan Mr Murphyakin mukana.

Jalka on ollut jo pitempään kipeänä ja tänään onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään puhelinsysteemin läpi ja sain ajan lääkärille. Se tarkoitti kyllä tentin väliin jättämistä, mutta voihan noita uusia. Helpotin lääkäreiden työtaakkaa ja kerroin oman diagnoosini, joka ikävä kyllä piti paikkansa. Rasitusmurtuma. Viime kesänä se oli vasemmassa jalassa, nyt oikeassa. Ja taas konkataan keppien kanssa. Nyt kyllä oli kirurgi valveutuneempi asioista ja puhui myös fysioterapiasta, jotta tästä ei tulisi jokavuotista riesaa. Nähtäväksi jää, mitä se sitten tarkoittaa.

Suurin haaste on muistaa ja viitsiä käyttää keppejä. Rannetuet unohdin, joten ne pitää vielä käydä hakemassa, muuten meno on aika holtitonta kun kädet väsyy.

Että näin tällä erää.