Viimeiset 5 päivää olen makoillut sairaalassa. Olisin kyllä mieluummin jättänyt reissun väliin, mutta eihän sitä minulta kysytty, että haluanko? Polymyosiitin hoidossa käytetään solusalpaajia kortisonin lisäksi, mikä tekee minusta oivallisen kohteen muille sairauksille. Vastustuskyky kun on heikompi.

Äkillinen, kova vatsakipu ajoi minut lääkäriin ja lopulta päädyin leikkauspöydälle. En tainnut olla lääkäreiden unelmapotilas. Ainakin erilaisia mittareita ja letkuja laitettiin kuulemma enemmän kuin yleensä. Varmuuden vuoksi. Sairauslistani yhdessä lääkelistani kanssa piti tohtoreita varpaisillaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja nyt kun olen pumpattu täyteen antibiootteja kaiken muun lisäksi, minut laskettiin lopultakin kotiin. Vatsan tulehdus on rauhoittumaan päin, mutta en ole vielä täysin kivuista vapaa, joten ne yhdessä leikkaushaavojen kanssa pitävät liikkumisen rauhallisena ja varovaisena. Käsivarret ovat jälleen mustana kaikista verikokeista, kanyyleista jne. Onneksi sataa vettä ja on viileämpää niin ei läkähdy pitkähihaisen puseron kanssa.

Alan epäillä, että joku ei halua minun rullaluistelevan tänä kesänä...