En tiedä mistä ja miksi alkoi tänään päässäni kaikua X:n usein toistamat sanat ettei tahdo minulle mitään pahaa. Aloin sitten miettimään, että jos kaikki tämä kaksoiselämä ja muut jutut ovat sitä hyvän tahtomista, niin en kyllä halua edes tietää, mitä se pahan tahtominen on. Täytyy olla tosi kieroutunut ajatusmaailma, jos oikeasti ajattelee noin.

Lakimies on jälleen pelissä mukana. Pidän peukkuja, että tällä kertaa asiat saadaan selvitettyä perusteellisesti, eikä enää tarvitse pelätä lisäyllätyksiä, joita ilmestyi viimeksi eilen. Asia on toistaiseksi ns. jäissä, kunnes juristi on tutkinut jutun. Enää ei X:n kootut selitykset auta, vaan niiden tueksi on oltava puhdasta faktaa.

Olen huomannut olevani vieläkin liian helposti periksi antava. Mutta sopimuksen petettyä heti kättelyssä, otin opikseni. Paperit uusiksi ja todella yksityiskohtaisesti, jotta tulkinnan varaa ei jää. On tämä hirveätä. 15 vuotta haihtui kuin tuhka tuuleen. Varsinkin tämä viikko on ollut henkisesti todella raskas. En tiedä miksi, mutta ei mene päivää ilman kyyneleitä ja välillä suorastaan hysteeristä itkua. Nyt kun pistin bloginkin salasanan taakse, siitä katosi jotakin. Nyt tänne kirjoittaminen ei ole enää niin omaa oloa helpottavaa kuin ennen. Kummallista.