Kumma, miten asiat alkavat kertymään ja kun yhden koulutyön saa alta pois, on heti kymmenen odottamassa ja deadlinet kolkuttavat. Ärsyttävästi tenttirupeamakin on heti hiihtoloman jälkeen. Vielä olen jaksanut(?) opiskella tai ainakin pyrkinyt ilmestymään  paikan päälle. Kahtena yönä olen herännyt siihen, että palelen ja tärisen aivan horkassa. Vasta toisen yön jälkeen älysin etsiä kuumemittarin ja kuumelukemiahan se näytti. Ei siis ihme, että jälleen hävetti yritysvierailulla, kun torkahtelin ja yritin epätoivoisesti pysyä hereillä. Olisin antanut melkein mitä vaan, jos olisin saanut jäädä siihen sohvalle nukkumaan. Asiaa ei tietenkään helpottanut edellisen yön vajaan 4 tunnin mittaiset unet. Palautettavan raportin teko vaati yllättävän paljon enemmän aikaa, kun aluksi kuvittelin.

Jos pienten lasten vanhempana mietit täyspäiväistä opiskelua, mieti kaksi kertaa! Ilta- ja yöopiskelu vaatii veronsa. Eikä perheellisellä välttämättä ole muulloin mahdollista tehdä opiskeluun liittyviä tehtäviä.

Polymyosiitti miettii... Verikokeissa kävin toistamiseen. CRP lasku- ja CK puolestaan noususuhdanteessa. Hb oli 105 eli rauta takaisin lääkkeiden joukkoon. Lopetin sen aikaa sitten, kun kuvittelin Hb:n olevan ihan ok. Lihakset kipeänä ja kintut mustelmilla. Olisi vissin pitänyt sittenkin jättää se piipunhatun paikoilleen laitto jollekin toiselle...  Minun ja naapurin välinen keskustelu tähän asiaan liittyen: - Ookko nää hullu? - Hmmm... taijanpa olla...

Tuleva herra X oli vaihteeksi reissussa ja minullakin oli mukavan leppoisa olo sillä aikaa. Alkuviikosta X otti yhteyttä ja halusi tulla lapsia katsomaan. Voi, että mikä ahdistus iski. Tuntui, että happi loppuu. Pelkkä ajatuskin tulevan X:n läsnäolosta teki niin pahaa, etten tiennyt mitenpäin olisin ollut. Helpottaakohan tämä koskaan? Lasken päiviä, kunnes tämä välivaihe on ohi ja lopullinen erohakemus voidaan tehdä.