Eilinen kohtaaminen eksän kanssa sai minut surffaamaan netissä. Sen verran mieltä häiritseviä olivat puheet. Löysinkin termin "projektiivinen identifikaatio", joka tuntui sopivan tilanteeseen kuin nappi silmään. Lukemalla aiheesta enemmän, sain varmuuden itselleni jatkaa omalla linjallani. Hetken jo mietin (tiedostamatta) vakavissani lähteväni tähän projektioon mukaan. Eli lukeminen kannattaa aina. Mieltä painavista asioista kannattaa ottaa selvää, tavalla tai toisella. Kuten eräällä kurssillakin on paljon puhuttu, ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, on vain eri näkemyksiä. Samaisella kurssilla puhuttiin myös stressipisteistä ja avioero oli listan kärkipäässä. Oli oikeastaan helpotus kuulla se. En ole kouluympäristössä juurikaan puhunut erosta tai siihen liittyvistä asioista.

Vähensin kortisonia huimat 2,5 mg. Nyt päiväannostus on 7,5 mg. Kroppa muistutti heti, että sitä ei huijata. Heti se reagoi, kuin odottaen onko kyseessä erehdys. Toistaiseksi oirehdinta on lievää, asiaan kuuluvaa. Pitkä flunssa alkaa myös irrottaa otettaan. Taivaalta välillä pilkistävä aurinko piristää mieltä ja viikkojen ahdistus helpottaa. Mittarin -33 pakkaslukemallakin oli oma positiivinen vaikutuksensa. Sain tallin raivattua ja nyt auton voi ajaa sisälle ilman pelkoa, mitä jää alle :-) Helpottaa huomattavasti aamuisin liikkeelle lähtöä, kun ei tarvi rapata ikkunoita ja auto on lämmin.

Lunta ei ole onneksi tullut lisää, mutta aura-autot jyräsi meiät jättäen valtavat lumilohkarekasat lapioitavaksi. Ensinäkemältä koko tienoo oli hirveän, suorastaan pelottavan näköinen, mutta nyt näkyyn on jo tottunut.

Kela haluaa taas paperisotaa. Kroonisesta sairaudesta oli tehty määräaikainen, mikä tarkoittaa uusia lääkärinlausuntoja, jotta lääkkeiden erityiskorvaus jatkuu. Kyllä ne kaverit osaa.