Nyt oli myös minun vuoro palata koulun penkille. Ensimmäisenä tehtävänä paperihommat kuntoon, sitten ilmoittautuminen seuraavaan uusintatenttiin. Tämän vuoden puolelle ei paljoa läsnäolotunteja tule, mutta tarkoituksena onkin enemmän keskittyä suorittamaan keskeneräisiä kursseja loppuun. Sitä se sairastelu ja avioero teettää. On hyvin tullut huomattua, mihin omat resurssit missäkin tilanteessa riittävät ja mihin eivät. Priorisointia joutuu myös pakosta tekemään. Olisihan kaikki helpompaa jos ei olisi muuta elämää kuin opiskelu. Mutta eiköhän kaikesta selviä tavalla tai toisella.

Viime yö meni painajaisten kourissa pyöriessä. Osa oli samoja kuin aiemminkin, osa uusia samoilla höysteillä varustettuna. Ensimmäistä kertaa aloin miettimään, mistä tulee painajaisiin haju? En pysty sitä hajua sitomaan mihinkään tapahtumaan, paikkaan tai ihmiseen oikeassa elämässä. En edes muista haistaneeni sitä "livenä", mutta painajaisissa, joihin se tulee, se on aina sama vaikka mikään muu ei olisikaan. Ehkä siihen joskus löytyy selitys. En tiedä, enkä tiedä onko minun tarpeenkaan tietää, mutta minkäs teet, kun se ajatus jää päähän pyörimään.