Lopultakin. Pitkän ja stressaavan raadannan tulos. Opinnäytetyö. Valmis. Seminaarit pidetty. Pari pientä korjausta vielä ja sitten sen voi luovuttaa lopullisesti ja unohtaa ajatuksista. Sen piti olla iso juttu ja niinhän se onkin, mutta kaikessa tässä pyörityksessä kuitenkin vain yksi pieni sivujuoni. Sitähän minun opiskelu on ollut alusta lähtien. Silti tuntuu hyvältä. Olen saanut jotakin tehtyä loppuun asti. Valmistuminen ei enää ole pelkkä ajatus, että sitten joskus, vaan näyttää tosiaan lähenevän.

Opinnot ei tähän vielä kuitenkaan pääty. Rästissä on vielä ihan kiitettävästi tekemistä, kiitos sairastelun ja avioeron. Vaikka eihän niiden pitäisi vaikuttaa. Kuten eräs virkailija totesi, avioero on VAIN muutos elämäntilanteessa. Siis ihan arkinen juttu. Ei mikään ihmeellinen. Ei edes siinä tapauksessa, että eksä jää lahkeeseen roikkumaan ja harmeja aiheuttamaan.

Meidän eläintarha on villiintynyt valon määrän lisääntymisestä. Lapset siis. Syövät kuin hevoset ja ovat muuten kuin lehmät kevätlaitumella :-) Kaikilla kolmella on kasvupyrähdys meneillään. Hyödyntävät jokaikisen aurinkoisen päivän touhuamalla ulkona aamusta iltaan. Hyvä niin. Kesä antaa edelleen odotuttaa itseään. Talvirenkaistakaan en ole vielä uskaltanu luopua, kun maa kuivuu ja aurinko paistaa, niin seuraavana aamuna on jälleen joka paikka valkoisena.