Nyt tekee mieli vähän rutista. Onneksi vain vähän ;-)

Ei saisi valittaa, että on kuuma, mutta valitanpa kuitenkin. Minun oloani ei jatkuva kostea kuumuus helpota. Tuntuu, että ajatuksetkin sulavat jo matkalla tajuntaan. Ukkoset ja sateet eivät kovin paljoa ilmaa viilennä. Kävimme lasten kanssa viikon verran reissussa etelä-Suomessa. Se oli samalla kuopuksen eka junamatka. Ette kuule arvaakaan, kuinka paljon pendolinossa on mielenkiintoisia nappeja ja tunnistimia? Varsinkin vessassa. Ja kuinka mielenkiintoisia ne osaavat olla... Selvisimme mennen tullen ilman suurempia kommervenkkejä :-)

Viikon reissun jälkeen olin pitkästä aikaa energinen ja sain tehtyä niitä pitäis-asioita. Enää en ole energinen. Kortisonin tiputusreaktiot tulivat vähän jälkijunassa, joten nyt on jalat kipeät ja väsyttää kun kroppa taas totuttelee pienempään määrään myrkkyä. Reissu tuli tosi hyvään saumaan. Sitä ennen olin aivan älyttömän ahdistunut ja tuntui, että täältä on kertakaikkiaan päästävä pois. Se ahdistus jäi sitten matkalle.

Luontopolun cityorava...

Jotain pientäkin on tapahtunut jälleen. Mr Murphy on tainnut tykästyä meiän huusholliin ja päättänyt jäädä tänne. Auto meni sitten lunastukseen. Vahingot olivat sen verran mittavat, että korjaamaan ei kannata alkaa. Se taas tarkoittaa sitä, että edessä on uuden hankinta. Pari vuotta aiemmin, kuin olin toivonut. Mutta olen saanut asiat alustavasti sumplittua niin, että mikäli kaikki nyt menee suunnitelmieni mukaan, auton hankinta onnistuu. Pidetään peukkuja!!! Taas olen tullut siihen tulokseen, että vaikka se kuinka on ärsyttävää maksaa vakuutusmaksuja, niin ei paljoa tarvita, että se maksaa itsensä takaisin. Kannattaa pitää vakuutukset kunnossa.

Sain uuden puhelimen jatkuvasti huollossa olevan tilalle. Jospa nyt olisi kyseessä vaikka tiistai-kappale ja kerkeisin sitä käyttämäänkin enemmän kuin kaksi viikkoa. Esikoisen pyörä on korjattu, eikä enää tarvi pelätä, että jätkä vetää lipat sen takia. Ompelukone pitäisi vielä käyttää huollossa, kun neulan katkeaminen teki sinne jotain häikkää. Muuuten alkaa tuntua ettei tästä huushollista enää löydy rikki meneviä. *koputan puuta*

Jonkin sortin rauha on vallannut mieleni, ainakin joksikin aikaa. Ehkä osasyynä on, ettei puukkoja ole lennellyt vähään aikaan. Muutenkin olen oikeastaan tyytyväinen itseeni ja elämääni tällä hetkellä. Huushollin pyörittäminen yksin on jotain, mitä olen aina tehnyt, joten sen suhteen ei ole ongelmia. Kieltämättä joskus tulee hetkiä, jolloin kaipaisi jonkun jakamaan vastuuta, mutta toisaalta en ole kyllä nyt yhtään valmis luopumaan omasta vapaudestani. Se on asia, josta olen nauttinut. Se itseensä luottava,  itsensä tunteva ja itsensä hyväksyvä ihminen hakee vielä itseään ja sille haluan antaa niin paljon aikaa, kuin on tarvis. Oma vapaus on kieltämättä kiva tunne. Välillä jostain takaraivosta tulee mieleen muistoja rajoittavista tekijöistä, mutta onneksi koko ajan vain harvemmin.

Ruskoliljat kukkivat todella runsaasti ja komeasti tänä kesänä.

Eli se siitä rutinasta. Ei ollut paljoa. Ei tää meikäläisen elo edelleenkään mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta nyt en jaksa murehtia asioita, joille en voi mitään.