Kirjoitin aiemmin, että rauha on maassa, nyt otan sanani takaisin. Turhaan en ollut varpaisillani. Kaikki oli vain tyyntä myrskyn edellä. Siitä syystä blogikin on ihan vain varmuuden vuoksi salasanan takana. Toivottavasti voin vapauttaa sen pian takaisin kaikkien luettavaksi. Kaikki merkit viittaa vahvasti siihen, että minulla tosiaan on vastassani narsisti. Sitä vain on niin uskomattoman vaikea uskoa, mutta liian paljon on tapahtunut asioita, joita ei voi laittaa sattuman piikkiin. Enää en suostu alistumaan tai antamaan periksi, kun tiedän olevani oikeassa. Silti hirvittävä pelko valtaa mieleni, kun olen omin silmin nähnyt, kuinka toinen pyörittää viranomaisia kuten tahtoo, eikä kukaan tajua sitä. Tiedän, että minun on nyt jaksettava pysyä lujana, mutta silti fiilis on jo valmiiksi kuin hävinneellä. Toistaiseksi vastapuoli on saanut kaikki viranomaiset puhuttua puolelleen ja minä olen joka kerta joutunut maksumieheksi (naiseksi) tavalla tai toisella. Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Tiedän, että olen nykyään vahvempi ihminen, kuin kolme vuotta sitten, mutta en tiedä, olenko sittenkään tarpeeksi vahva?

Jälleen alan kirjoittamaan kysymysmerkeillä. Jälleen minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olenko yhä niin kiltti, että uskon ja toivon toisen jo ymmärtävän, mitä oikein saa sanoillaan ja teoillaan aikaan? Vaikka kaikki todisteet kertoo päinvastaista. Sen verran olen oppinut, että en enää usko pelkkään sanaan. Kaikki väitteet on pystyttävä todistamaan. Sitä vaadin ja siitähän tämä koko taistelu lähti taas uudelle kierrokselle. Juuri siksi, että väitteiden tueksi ei löytynyt mitään konkreettista. Hakusessa onkin asianajaja, johon pystyisin luottamaan edes vähän, että pystyy hoitamaan asioita ja pysymään erossa narsistin pyörityksestä. Ei helppo tehtävä kenellekään. Ei minulle, eikä asianajajalle.