Raivostuttaa, ärsyttää ja pistää niin vihaksi että. Tällä hetkellä ottaa päähän X ja koko X:n lähisuku. Tiedänpä ainakin mistä se tekopyhyys on peräisin. Ollaan päällepäin niin hyvää ja toiset huomioonottavia kansalaisia, kunnes tällainen juttu sattuu kohdalle. Miten käy? Kaikki vaikenevat. Yhteydenpito katkeaa, ellen minä tee aloitetta, mikä tosin ei tullut yllätyksenä. Kukaan ei vahingossakaan totea ääneen, että X teki jotakin väärin. Minä tulkitsen asian silloin niin, että jos on omasta perheenjäsenestä kyse, kaikki on sallittua ja kaikki on "oikein". Olen aiemminkin purnannut samasta asiasta ja jatkan, kunnes omasta mielestäni riittää.

Annoin mahdollisuuden tehdä minusta syntipukki ja nyt tuntuu, että se mahdollisuus käytettiin. Halusin nähdä ja kuulla reaktioita. Kerroin totuuden omasta näkökulmastani ja sain valehtelijan leiman otsaan. Kommentit, joita olen kuullut -vaikutat vihaiselta ja katkeralta (haloo !!!  miltä itsestäsi tuntuisi jos 15 vuoden avioliiton jälkeen kuulisit, että kuvioissa onkin koko ajan ollut toinen nainen?) - iskikö väsymys rakennusurakan jälkeen? (ei iskenyt, ainakaan minulle) - eikö ollut aikaa kuunnella toista? (oli, mutta sillä toisella ei ollut aikaa olla paikalla kertomassa) - lasten eteen on tehtävä uhrauksia (että edes kehtaa tällaista kommenttia sanoa minulle, joka olen aina asettanut lapset etusijalle ja vuodesta toiseen hoitanut niitä yksin, toisin kuin X).

Aaarrgghh.... !!!!!

Pekka Hämäläinen kirjassaan Elämä on epäreilua on kertonut sen, mitä minä itse en ole sanoin osannut kuvata. Kappaleessa Hienovarainen latistaminen, kerrotaan juuri se, millaista meidän elämä ja parisuhde on ollut. Siinä puhutaan kaksoisviestinnästä ja siitä, kuinka sen valtaa käyttävä osapuoli on mestari manipuloimaan toisen heikkoja kohtia ja herättämään syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Juuri tätä se on ollut. Esimerkkitapauskin tuntuu sopivan melkein liiankin täydellisesti...

Ei mulla muuta tästä asiasta nyt. Meen juomaan vaikka kahvia.