Stressi sai aikaan sitten takapakkia. Olen ollut muutaman päivän tosi kipeänä, mutta ilman kuumetta, mikä on outoa. Joka lihas päästä varpaisiin on kipeä. Perjantaina en jaksanut vääntäytyä venäjän tunnillekaan, vaikka periaatteessa olisi ollut pakko. Tahti siellä on nopea ja tosi helposti tipahtaa kärryiltä. Vielä kolme päivää kun jaksaa sanoja tavata... Kertonee vähän kielen aloituksen vaikeudesta, että kuopus lukee suomea nopeammin kuin minä venäjää. Jotakin kuitenkin on varmaan jo pysyvästi? jäänyt päähän.

ex keksii uusia tapoja saada tahtonsa läpi. Voi elämän kevät, sanon minä. Ei voi ihminen sitten millään keskittyä saamaansa elämään, jota halusi enemmän kuin entistä. Vai onko kyseessä sitten asioiden selittäminen lapsille (ja itselleen) parhain päin, omalta kannaltaan? Mene ja tiedä mutta harmia se ihminen osaa aiheuttaa ja mitä ihmeellisimmistä asioista. Periksi en edelleenkään anna. En, vaikka se tekee minut sairaaksi. Kuinkahan lujaa pitäis potkaista, että se irtoais tuosta lahkeesta?

Pihalle tekisi mieli, mutta vesisade pitää sieltä pois. Nurmikko alkaa muistuttaa heinäpeltoa. Aitaa pitäisi alkaa rakentamaan. Enää en ole ihan niin varma, että se tänä kesänä vieläkään tuohon nousee, mutta ehkäpä kuitenkin. Ensin pitäisi tutkia olemassa olevat lautakasat siellä ja täällä, enemmän tai vähemmän piilotettuna.

Opinnäytetyön aloittamisen paperisota on kohta valmis ja sitten vain itse asian kimppuun. Aihe keskittyy pääasiassa hankerahoitukseen, jota ei yhdelläkään kurssilla ole käsitelty sanallakaan, joten teoriapuoleen pitää ensin tutustua ennenkuin voi alkaa käytännön kimppuun. Eli laskentaa tiedossa ja minähän olen suorastaan mestari siinä. Tenttirupeamasta ainakin yksi on pompannut ja uusintaa pukkaa. Oli nyt kolmas pomppaus...