Viime viikon keskustelutuokion jälkeen jäin miettimään kaaosta. Sisäistä ja ulkoista. Naureskellen olen puhunut, että meillä ei ainakaan peitellä tai salailla mitään. Sisäinen kaaos näkyy niin selkeästi ulospäin. Kotona on aina enemmän tai vähemmän kaaosta. Yleensä enemmän. Nyt kun elämä alkaa taas asettumaan uomiinsa ja lapsetkin ovat jo tottuneet (toivoakseni) kaikkiin muutoksiin, olisi varmaan aika laittaa ulkoinen kaaos vastaamaan sisäistä. Sisäiset ristiriidat ja vaikeat asiat ovat selkiytyneet ja lapset kaipaavat ympärilleen ulkoistakin selkeyttä. Olen kyllä huomannut asian, mutta en ole vielä kovin aktiivisesti jaksanut tarttua siihen.

Tytär pääsi vihdoin ja viimein muuttamaan takaisin omaan huoneeseensa ja on tyytyväinen. Tavaraa on käyty läpi ja pari – kolme laatikollista on hävitetty. Kuopus kaipailee omaa huonettaan, jossa valitettavasti on vielä täysi kaaos päällä. Otan siitä täyden syyn niskoilleni. Huomenna tilanne muuttuu. Ihan oikeesti.

Ulkoista selkeyttä kaipaan minäkin. Olen aina kaivannut, mutta jostain syystä se ei tahdo viihtyä luonani kovin pitkään. Ehkä sisälläni on aina pienoinen kaaos päällä. Ainakin niin kauan kuin muistan ja olen tosi huono pitämään sitä vain sisälläni ja niin se sitten heijastuu ulospäinkin. Kaikki, jotka meillä ovat käyneet, tietävät tämän.

Ehkä jonain päivänä… J