Tästä on tullut tämän kesän lentävä lause :-)

Tatuointini on kerännyt jonkun verran katseita. Päätin olla välittämättä mustelmaisista kintuista ja jos vain on lämmintä niin capreilla kuljetaan. Mustelmista en kuitenkaan eroon niin vain pääse, koska lääkkeet ovat niihin suurin syy, joten olkoot siinä. Mielenkiintoista tosin on ollut huomata, että tatskajalassa ei mustelmia ole. Pitäisköhän ottaa toiseenkin jalkaan, jos ne sillä pysyisi pois?

Olen tavannut velipuoleni ihan livenä. Kutsun häntä jatkossa täällä vaikka Aku Ankaksi (en usko hänen pahastuvan nimestä:-)) Tapaaminen oli tosi onnistunut. Ei yhtään vaivautuneita, hiljaisia hetkiä vaan juttu luisti alusta lähtien. Välillä huomasin unohtuneeni tuijottamaan, koska Aku Ankan yhdennäköisyys, eleet ja ilmeet olivat niin samanlaisia kuin isällä. Akulla on poika ja oli upeaa seurata kuinka lapset löysivät heti yhteisen sävelen ja eikun menoksi :-)

En voi kuin hattua nostaa veljelleni. Olen ylpeä, että voin käyttää tätä sanaa. Elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain, mutta silti ihminen oli todella positiivinen ja avoin ja todella lämminhenkinen persoona. Kunpa itsekin pystyisin samaan. Aku Ankasta voisi sanoa, että hän todellakin persoonallinen ihminen ja toivottavasti myös pysyy sellaisena.

Tapaamisen jälkeinen yö meni valvoessa, kun päässä pyöri niin paljon erilaisia ajatuksia. Väistämättä tulee mieleen ajatus, entä jos Aku olisikin ollut alusta lähtien osa elämäämme? Kuinka erilaista elämä nyt kenties olisi? Elämä kokemuksineen kuitenkin muovaa meistä niitä, joita olemme. Mutta jossittelu on turhaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Uskon, että Aku Ankka perheineen on jatkossa mukana meidän kaikkien elämässä ja myös me hänen. Veri on vettä sakeampaa. Jos elämä ottaa niin kyllä se joskus antaakin! Uusia tapaamisia on jo sovittuna... :-)