Tajusin juuri, että opiskelurytmini ja tapani ovat muuttuneet viime vuodesta. Viime vuonna tein kouluhommia yleensä öisin. Nyt se ei ole mahdollista, koska nukahdan illalla niin helposti. Kuin itsestään hiipien on tavaksi tullut tehdä töitä aamulla / aamupäivällä, aamukahvia nautiskellessa. Päivän lehti menee kyllä vieläkin edelle ja koneen ääreen istahdan vasta kun ensimmäinen kahvikupillinen on juotu ja päivän lehti luettu. Raportteja, powerpoint-esityksiä ja tutkimussuunnitelmia on syntynyt useampia aamun tunteina. Asialla on haittapuolensakin. Helposti tulee jäätyä kotiin, silloinkin kun olisi tunteja. Mutta toisaalta, tehtävät työt ovat huomattavasti laajempia kuin viime vuonna ja aiheet vaikeampia, joten niistä suoriutuminen vaatii entistä enemmän aikaa.

Opiskeluista on sekin hyöty, että saa ajatuksia välillä muualle kuin ongelmiin, joiden kanssa vielä painitaan. Osaan on jo onneksi ratkaisu valmiina, toteutusta vailla. Osa on täysin ratkaisematta enkä tiedä kauanko jaksan niitä miettiä. Taitaa olla toinen rankka opiskeluvuosi edessä. Toivottavasti vain sairaalareissuja ei tule eteen enempää. Kumma kyllä lihastauti on nyt pysynyt suht rauhallisena kaikesta stressistä ja vaikeuksista huolimatta. Jossain vaiheessa ajattelin, että sairaus puhkesi, koska kroppani reagoi epäterveeseen parisuhteeseen ennenkuin mieleni suostui myöntämään asian. Jospa se nyt siirtyisi taka-alalle, kun toimimaton parisuhde on pois kuvioista. Aika näyttää.

Muutama päivä on mennyt retrofiiliksissä. Tietokoneessa on kytkettynä USB-levysoitin vinyylien siirtämiseksi koneelle. Koneesta vain ei löytynyt oikeanlaisia reikiä parille piuhalle, joten törkkäsin ne ensimmäisiin vapaisiin. Ääni kuuluu, mutta en viitti vielä tallentaa. Pitää ensin pyytää joku nörtti kattomaan, miten olisi viisainta kytkeä kyseinen laite. Näytöllekin ilmestyi kysymys, mitä oikein kytkit sen ja sen väriseen reikään? Mutta ei se ymmärtänyt vastaustani, en tiedä, vaikka miten tavasin, joten päätin olla välittämättä koko kysymyksestä.

Tässä yksi ehdottomista suosikeista, ajalta silloin kun minä olin nuori.... tai siis nuorempi... ;-P   Tämä älppäri oli aikanaan todella vaikea löytää mistään ja kun sen lopulta jostakin sain käsiini, tuntui kuin olisin löytänyt todellisen aarteen.

Nyt taustalla soi toinen sen ajan lemppareistani eli Depeche Mode. Nyt kun kuuntelin Lie to me -kappaleen, niin täytyy myöntää, että se kolahti sanoituksen ajankohtaisuudellaan syvemmälle kuin koskaan.

LIE TO ME

 

Come on and lay with me

Come on and lie to me

Tell me you love me

Say I´m the only one

 

Experiences have a lasting impression

But words once spoken

Don´t mean a lot now

Belief is the way

The way of the innocent

And when I say innocent

I should say naive

So lie to me

But do it with sincerity

Make me listen

Just for a minute

Make me think

There´s some truth in it

 

Promises made for convenience

Aren´t necessarily

What we need

Truth is a word

That´s lost it´s meaning

The truth has become

Merely half-truth

So lie to me

Like they do it in the factory

Make me think

That at the end of the day

Some great reward

Will be coming my way

 

Mietin tässä erästä projektinpoikasta, josta en osaa päättää toteutanko vaiko en? Olen kyseistä asiaa pohdiskellut välillä leikillään, välillä vähän tosissaankin, mutta en osaa tehdä päätöstä. Tuntuu jos päätän kyllä, pers.....n menee ja jos taas päätän ei, niin jään miettimään olisiko se kuitenkaan mennyt pers.....n. Mieli tekisi kokeilla kepillä jäätä, mutta en tiedä kestääkö kantti, jos koko juttu on ihan naurettava. Joten jatkan mietintääni, tosin aikaa ei ole enää paljon. Kerron myöhemmin, mitä tein tai en tehnyt.

 

En olekaan aikoihin kirjoittanut hammaslääkäristä, joten päivitetäänpä asia nyt. Kävin tänään kyseisessä paikassa. Aiemmin lohjennut hammas, josta ei enää ollut kuin juuret jäljellä, kiskottiin pois. Siis ne jäljellä olleet juuret. Viimeiset neljä tuntia olen pureskellut tuppoja kun verta tuntuu vain riittävän. Onneksi löysin omista varastoista yhden sideharsorullan, josta voi leikata lisää palasia tupoiksi. Ei kivaa!