Kaksi hyvin yksinkertaista sanaa, jotka kuulen lähes päivittäin. Niiden taakse on helppo piiloutua ja sillä konstilla välttää asioista puhuminen.

Tässä karkea lista, mitä olen havainnut piilevän noiden sanojen takana:

Jos kysyn jotain asiaa, niin

-          asia ei kuulu minulle

-          valehdellaan jotakin

-          utelen tai urkin

-          hiljaisuus…

Jos kysyn uudelleen yrittäen saada vastausta, niin

-          asia ei edelleenkään kuulu minulle (vaikka olisi kyse minun lapsista tms.)

-          valehdellaan uudestaan

-          valehdellaan uusi valhe

-          ahdistelen tai häiriköin uteliaisuuden lisäksi

-          hiljaisuus…

Jos kommentoin jotain, niin

-          asia ei taaskaan kuulu minulle

-          valehdellaan jotakin

-          jälleen ahdistelen tai häiriköin tai utelen tai urkin

-          olen väärää mieltä asiasta

-          kerron mielipiteeni väärällä tavalla

-          muistini pettää

-          mielenterveyteni järkkyy

-          hiljaisuus…

Tarviiko siinä sitten enää ihmetellä, miksi ei ole puhevälejä? Selän takana toimimalla ja valehtelemalla niitä puhevälejä ei tule koskaan edes muodostumaan, minkäänlaisia. Minusta on ihan päivänselvä asia, että mikäli puhevälit halutaan saada edes jollekin tasolle, niin noiden kahden sanan taakse ei silloin voi piiloutua.