Tänään olisi vuorossa yksi minulle tärkeä tentti opiskelun jatkoa ja suuntautumista ajatellen. Olen yrittänyt kuroa väliin jäänyttä kuukautta kiinni ja osin se on onnistunut, mutta vielä on töitä tehtävänä. Kysymys kuuluukin riittääkö aika ja minulla energia?

Poissaoloni on herättänyt huomaamaan eroja opettajien välillä. Nyt olen suurimmaksi osaksi täysin oman aktiivisuuteni varassa saadakseni asiat selviksi ja opinnot taas ajan tasalle. Opastukset ja neuvot ovat enimmäkseen ylimalkaisia ja tottahan se tietenkin on, että "aikuisena" ihmisenä en voi odottaakaan, että minulle annettaisiin kaikki valmiina eteen. Mutta pientä vastaantuloa olisin kyllä toivonut ainakin kiperimpien kysymysten kanssa, osittain myös siksi, että omat resurssini eivät tälle hetkellä riitä siihen ylimääräiseen työmäärään, minkä itsekseen asioiden opettelu vaatii. Ehkä olen itsekäs, mutta olen oppinut, että minulla on välillä oikeuskin olla.

Sairauttani en ole käyttänyt hyväkseni missään vaiheessa, vaikka sen piikkiin olisikin niin äärettömän helppo laittaa kaikki. Sitä olisi helppo syyttää kaikista vaikeuksista, mutta näinhän todellisuudessa ei ole. En tiedä onko sairaus syy vai seuraus jostakin. Ehkei minun kuulukaan tietää. Mutta en voi sitä paeta tai sysätä syrjään. Minun on vain yritettävä tulla sen kanssa toimeen. Halusin tai en. Kuten kirjoituksistanikin varmasti huomaa, minulla on huonoja päiviä ja on parempia päiviä. Tänään on taas paremman päivän vuoro.