Pahimmat taistelut ovat ohi. Lopultakin. Tarkennettu sopimus on saatu aikaan, ilman oikeudenkäyntiä ja nyt uskallan huokaista. Olo on kuin voittajalla, vaikka tässä pelissä ei sellaisia ole. Se, että sopimus on saatu aikaan, ei tarkoita, että olemme ylimmät ystävykset, kaukana siitä. Mutta nyt on kuitenkin tietyt asiat helpompi hoitaa, kun ne on paperilla.

Omat tuntemukseni ovat edelleen erittäin negatiiviset X:ää kohtaan. Edelleenkään en pysty edes kuvittelemaan anteeksiantoa, synninpäästöä tai jotain. En ehkä reagoi enää niin herkästi asioihin, mutta älähdän kyllä heti, kun oikeudenmukaisuus unohtuu tai asioita ei ole ajateltu omaa nokkaa pitemmälle.

Mutta. Ei siinä vielä kaikki. Jotta nyt ei ihan ruusuilla aleta tanssimaan, selvisi, että osa olkkarin lattiasta menee purkuun ja uudet laminaatit tilalle. Jos oikein huonosti käy, koko lattia. Keskustelemme vielä vakuutusyhtiön kanssa siitä, onko tämä vakuutuksen piiriin kuuluva vahinko. Minähän olen viimeisen 1,5 vuoden aikana erityisesti harjaannuttanut tämantyyppistä keskustelutaitoa ;-)