Jauhan nyt autosta, kuten aikanaan hampaasta. Mielenkiintoista, jos kiinnostaa...

Kaikki huollot remminvaihtoineen on nyt tehty ja ylläreitä ei löytynyt. Edessä pitäisi olla huolettomia ajokilometrejä. Painotus sanalla pitäisi. Yksi syy, miksi ensi kertaa elämässäni huolehdin mokomasta peltilehmästä on, että kyseessä on ensimmäinen oikeasti minun oma auto. Toinen, ehkä suurempi syy on, että uuteen autonvaihto-operaatioon ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä varaa, joten tällä on pärjättävä mahdollisimman pitkälle.

Opiskelun loppurutistus edessä. 8 päivää ja 5 tenttiä. Sitten huokaisu ja kesäkurssien kimppuun. Opinnäytetyökin on aloitettu. Ihan alkoi hirvittämään.

Olen ollut reipas. Sahasin polttopuita kädet rakoille ja vielä jäi melkoinen pino odottamaan pätkimistä. Hain 6 säkkiä multaa uutta kasvatuslaitosta...eikun kukkapenkkiä varten. 

Ai niin. Minullahan oli jalassa murtuma. On edelleen ja entistä kipeämpänä. Ei touhuilujeni takia, vaan siksi, että kompastuin hilavitkuttimeen ja jalka jotenkin muljahti / naksahti. Nyt se on todella kosketusarka, siinä tuntuu patti ja olen kahden vaiheilla odottaako seuraavaan kontrolliin vai tarttuako puhelimeen? 

Kortisonin tiputus 5 mg:aan lähenee. Toiveet ovat korkealla, mutta samalla takaraivossa jäytää pelko, entä jos tuleekin takapakki? Mutta en voi jämähtää sanoihin entä jos! Suuri puheenaihe on ollut painoni tippuminen. Vaatteet, jotka viime kesänä eivät mahtuneet päälleni, ovat nyt liian isoja. Enkä oikein osaa vielä hahmottaa pienempää minääni.