Naamakirja eli Facebook vainoaa minua. Pyyntöjä sinne siirtymiseen on tullut kauan ja paljon, usealta eri taholta. Toistaiseksi en ole sinne rekisteröitynyt, eikä se kuulu edes suunnitelmiini. Ehkä olen sitten vanhanaikainen, mutta haluan mieluummin nähdä ystäviäni ihan livenä. Ystävät ovat minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, jotka ovat sanojensa, tekojensa ja läsnäolonsa takia ystäviäni. En kutsu kaikkia tuntemiani ihmisiä ystävikseni. Naamakirjassa minua häiritsee se, että siellä kutsutaan ystäviksi ihmisiä, jotka eivät niitä ole. Ystäviä kerätään ja niillä jopa kilpaillaan ja kiristetään. On Facebookissa varmasti hyvätkin puolensa, mutta minä vieroksun ajatusta, että ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä viedään nettiin, jossa kuka tahansa voi olla kuka tai mikä haluaa. Takeita rehellisyydestä ei ole. Mielestäni enemmän pitäisi keskittyä oikeaan sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tämä talvi on ollut kunnon talvi. On ollut yli 30 asteen pakkasia ja lunta. Lunta on PALJON ja sitä tulee koko ajan lisää. Ei siinä mitään. Tykkään, että lunta on paljon, mutta mihin ihmeeseen sen kaiken saa kolattua? Naapurin pihallekaan ei viitsisi alkaa lumikasoja puskemaan. Keväällä on sitten tiedossa mitä mahtavimmat kurakelit. Lapset tykkää...

Uskaltauduin kontrolliin sekä mahan, että polymyosiitin osalta. Molempien kohdalla tilanne hyvä. Toivottavasti pysyy jatkossakin.