Olin viikonloppuna Naistenpäivillä, joiden vierailevana tähtenä oli Salme Blomster. Vuosi sitten kuulin ensimmäisen kerran hänen "luentoaan" ja se jäi tosi hyvin mieleeni. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun kuulin, että hän olisi taas puhumassa. Sain tästä viikonlopusta paljon uusia näkökulmia ja uutta ajateltavaa. Löysin itseni kokonaan tai osittain milloin mistäkin esimerkistä. Löysin myös kanssaihmisiäni. Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa. Siitä jäi vielä pohdittaavaakin ja kaiken puhutun sanoman lisäksi mukaan tarttui omassa elämässäni ajankohtaisiin aiheisiin liittyvää kirjallisuutta. Nyt pitäisikin vain löytää aikaa keskittyä näiden kirjojen lukemiseen.

Osanottajien joukossa oli myös eräs nainen, joka oli kauempaa tullut mukaan kuuntelemaan. En voinut kuin ihailla hänen rohkeuttaan kertoa kaikkien ventovieraiden edessä, kuinka lapsuuden pahoinpitelyt ja raiskaukset olivat pirstoneet hänen persoonallisuutensa ihan pieniksi murusiksi. Hän ei kyennyt erottamaan tunnetiloja toisistaan. Toivon, että hän sai tästä viikonlopusta sen, mitä tuli hakemaankin. Ainakin vaikutti tyytyväisin mielin lähtevän kotimatkalle.

Itsekin sain viikonlopusta jotain, mitä en ihan osannut odottaa. Jokin aika sitten löysin kirpputorilta yhden Salmen ensimmäisiä kirjoja. Jo sisällysluettelo itsessään oli jotain uskomatonta ja mitä pitemmälle kirjaa luen, olen sieltä löytänyt vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita päässäni pyörii. Tunteista tosiaan saa uskomattoman paljon voimaa. Koska tämä kirja on myyty loppuun heti sen ilmestyttyä, eikä uusintapainosta ole otettu, ei Salme itsekään ollut nähnyt kirjaa vuosiin. Mielenkiinnolla hän selasikin mitä oli aikoinaan tullut kirjoitettua, heti bongattuaan opuksen käsissäni. Parasta tässä kirjassa on nyt Salmen kirjoittama teksti: "Jumala luo uutta, mutta jotkut asiat ovat totta läpi elämän." Näinhän se on. Kirjalla on muuten piiitkä lainausjono... ;-) 

Mutta ei koko viikonloppu ollut pelkkää positiivista. Kun asioita käsiteltiin jo päivisin, perjantai-illalla sitten osa asioista purkautui väkisin kyyneleiden kera. Ja seurauksena sitten jälleen tärisin ja palelin horkassa, kun kuume nousi. Tällä kertaa tajusin asian heti ja buranan avulla sain lopulta nukuttua edes vähän. Entistä herkemmin näköjään nyt psyykkinen ja fyysinen puoli reagoi toisiinsa.

Avioeron huonoja puolia on, että se aiheuttaa eroajien lisäksi yllävän monelle muullekin huolta ja murhetta. Sitä en olisi tahtonut. Asioista puhuminen ei aina helpota, päinvastoin, ahdistuu entistä enemmän kun tietää, että toisellekin tulee paha olo. Mutta uskon, että ajan myötä asiat helpottuu ja ehkä jonain päivänä minäkin pystyn kohtaamaan tulevan X:n ilman vihaa, katkeruutta ja ahdistusta. Tällä hetkellä tilanne on se, että haluaisin unohtaa hänen olemassaolonsa kokonaan.