...rapakiven päällä, liukkaalla jäällä, huonolla säällä, pahalla päällä...?

Kuulin hienon vertauksen tämänhetkisestä tilanteestani. Olen kuin laiva, joka painolastistaan huolimatta vielä pysyy pinnalla ja on matkalla jonnekin oikeaan suuntaan päin. Vertaus oli aika osuva. Näinhän se on. Kieltämättä laivani välillä hörppää vettä ja tasapainottelu pinnalla on todella kovan työn takana, mutta edelleenkin kellutaan eikä olla vielä upottu. Välillä kyllä mietin, pitkitänkö vain välttämätöntä, mutta en vain yksinkertaisesti voi antaa periksi, vaikka monesti haluaisinkin. Jossain takaraivossa tikittää, että kyllä tästä selvitään.

Mutta minua väsyttää. Tällä viikolla oli yksi todella paha päivä, siis tosi paha. Kroppakin reagoi siihen pitkästä aikaa nostamalla kuumeen päiväksi. Terapia meni sivu suun minun nukkuessa kuumeisena. Olen nukkunut paljon. 10-12 h yöuniakin useasti. Siltikään en herää virkeänä. Jos näen unia, ne ovat painajaisia. Myosiitti on pysynyt aisoissa ja mahakaan ei oikuttele. Kuorsaamistani aletaan tutkimaan tarkemmin, kiitos ulkopuolisten kommenttien, mainitsin lopultakin asiasta lääkärille. Lienee suhtauduttava siihen jo vakavammin, jos kerran vatsallani nukkuessakin kuorsaan.

Kesäkausi on päättynyt. Grilli siirtyi tänään varastoon. Kasvatuslaitos sai uusia kasvatettavia ja kirsikkapuu vaihtoi paikkaa, toivon mukaan parempaan. Ainakin se antaa hitusen näkösuojaa nyt. Isoriippapaju (eli salis blanda) pitäisi jostain metsästää testattavaksi.

Tänään on taas tullut harrastattua sitä meidän perheen uutta lajia eli hukkareissua. Ja koska edellisestä harrastuskerrasta on aikaa, tehtiin sitten samantien kaksi hukkareissua peräkkäin. Ei niistä sen enempää, harmitti ihan tarpeeksi muutenkin.