Näin auringon valon lisääntyessä ja kevään alkaessa lähestyä, narsistit alkavat kukoistamaan. Viime päivinä ja viikkoina olen ollut pohdiskelu- ja analysointipäällä ja  jotain ahaa-elämyksiäkin on tullut. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen saanut etäisyyttä sekä eksään, että suhteeseemme, tajuan paremmin, millainen se on ollut.

Minä tein sen virheen, että annoin narsistisia piirteitä omaavan ihmisen käyttää luottamustani ja rakkauttani hyväkseen. Minä annoin latistaa itseni, jotta narsisti saattoi kasvaa. Kun se oli kasvanut tarpeeksi eikä minulla ollut enää mitään, mitä olisi voinut painaa matalaksi, narsisti otti ja vaihtoi kohdetta. Minä maksoin todella kovat oppirahat. Olin lapsellisen sinisilmäinen ja luottavainen, vaikka kaikki katastrofin merkit olivat ilmassa jo silloin. Toivottavasti elämänkokemuksen ja viisauden myötä olen oppinut tarpeeksi, jotta en päädy samaan tilanteeseen uudestaan.

Mielenkiintoista on, että minua pidettiin heikkona ihmisenä. Itsekin uskoin niin. Muutosta on tullut ja nykyään puhun itsestäni vahvana persoonana. Sanon sen ihan ääneenkin, enkä yhtään epäile etteikö se olisi totta.

Pohdiskelu- ja analysointivaiheessa näen erilaisia vertauksia ympärilläni, jotka sopivat tilanteeseeni. Ennen avioeron vireille laittoa löysin kirpparilta vihreät jälkiruokakupit. Niitä oli viisi kappaletta. Kassalla pudotin niistä yhden joka meni rikki. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ero tulee ja meitä jää neljä henkeä perheeseen. Näin kävikin.

Kierrätyksestä ostin heti eron jälkeen vanhan kirjahyllyn alaosan, josta oli tarkoitus tehdä tv-taso olohuoneeseen. Kun nyt olen tällä vertauslinjalla, niin kai tuo tasokin jollain lailla kuvastaa minua itseäni. Vanha(?), tavallinen, kolhittu ja hylätty tarpeettomana. Pientä fiksausta ja uutta väriä pintaan ja tasokin sai uuden elämän. Laitan kuvan siitä, jahka se on omalla paikallaan olohuoneessa. Vähän samaa olen tehnyt itsellenikin. Uutta väriä jne...

Miksi näen itseni ja kokemukseni ympärilläni eri muodoissa? Miksi aina pitää ajatella niin syvällisesti? Miksen vain voi todeta, että perseelleen meni ja se siitä. Nyt on aika nuolla haavat ja jatkaa eteenpäin. Onko vertauskuvien näkeminen asian käsittelyä?

*tämä ei tarkoita, että olen sekoamassa ja näen jotain pikku-ukkoja*

Murphyn juristi on myös lukenut lakia. Ensin hajosi lasten tietokone, sitten minun puhelin. Ensimmäinen on menossa roskikseen, toinen on korjattu ja takuukorjaaja kävi lopettamassa jääkaapissamme jo pidempään olleen disco-meiningin. Olkkarin lattia on korjattu.

Minä olen tuntenut oloni terveemmäksi kuin aikoihin. Tähän päivään asti. Toivottavasti tämäkin on vain ohimenevää, koska olen juuri tiputtanut kortisoniannoksen 12,5 mg:aan. Se tarkoittaa 1-2 hankalaa viikkoa. Lihaskipuja ja jäykkyyttä. Väsymystä. Tänään nousi kuume 37,5 asteeseen. Ilmankos palelin. Nyt on kateissa kaikki se energia, mitä ystävän muistaminen toi tullessaan. Hieman huomiota ja olin kuin eri ihminen. Kaikki me taidetaan hakea juuri sitä huomiota, tavalla tai toisella. Eikä sitä paljoa tarvitse saada, kun se tulee suoraan sydämestä.