Ikävä kyllä :-(

Itseäni minä tässä vain huijaan ja vielä erittäin huonolla menestyksellä. Ei pääsiäisen lapioinnit yksistään minua saaneet kipeäksi, vaan kyllä se itse lihastauti siellä taitaa suunnitella kuvioitaan. Useana aamuna olen herännyt aivan hillittömiin lihas- ja nivelkipuihin ja lämpö on vaihdellut 37 - 37,7 asteen välillä. Kuumetta on joka toinen päivä, kuten minulle on tyypillistä. Nostin jo kortisonin 10 -> 12,5 mg:aan ja toivon, että se riittää. Huomenna minun on pakko tunkea itseni labraan, jotta nähdään missä CK ja CRP ovat menossa. Olen sitä siirtänyt ja siirtänyt, koska pelkään kuulevani sanan: "Osastolle!"

Valkosormisuus on vaivannut. Muistaakseni se liittyi Sjögreniin. Kyllä, ne vasta-aineet ovat olleet aina positiiviset. Välillä nilkutan, kun jalan ulkosyrjä on niin kipeä ja sitten saman jalan sisäsyrjään iskee iltaisin inhottavia kramppeja. Väsyttää ja veto on pois muutenkin.

Miksi oireilen? Jälleen on kyse psykosomaattisesta oireilusta. x:n viimeisin tempaus sai sappeni kiehumaan. Ei siitä sen enempää, mutta tiedän, että ehkä en reagoisi sairastumalla, mikäli kyseinen ihminen kykenisi selvittämään asioita rehellisesti. Mutta ei. Kysyä ei voi, vastauksia en edelleenkään saa. Jos jotain vastataan, se on yleensä valhe. Edelleenkään en ymmärrä miksi? Onko se vain muuttunut tavaksi puhua? Silmäni aukeavat koko ajan enemmän ja minusta vaikuttaa, että mitä enemmän minun silmät aukeavat, sitä enemmän x:n silmät sulkeutuvat.

Mukavaa vaihtelua arkeen oli käydä ystävien kanssa ulkona syömässä. Samalla maistoin ensi kertaa jokirapua :-) Pari tuntia meni kuin siivillä syöden ja turisten. Taaskaan aikaa ei ollut tarpeeksi, mutta ihana oli nähdä ihmisiä, jotka ovat pysyneet menossa mukana siitä asti, kun ollaan tutustuttu :-D

Mainittakoon vielä, että lumet ovat alkaneet sulamaan vauhdilla ja lätäköissä hyppimisen lisäksi lapset pyörii rullaluistimilla ja potkulaudoilla ja oikeastaan millä vain, missä on renkaat alla. Sukset on kiikutettu varastoon ja kelkat, luistimet jne. odottavat vuoroaan. Minun viherpeukaloa syyhyttää koko ajan vain enemmän, enkä millään malttaisi odottaa, että takapihan kasvatuslaitoksen päältä sulaa lumet pois ;-)

Sesonki vaihtuu ja pesukone pyörii lähes taukoamatta. Nyt saa taas alkaa kartoittamaan, mitä ulkovaatteita puuttuu keneltäkin. Aina joltain puuttuu jotakin, yleensä kaikilta. Enää ei riitä pelkästään, että jokin vaatekappale on mennyt pieneksi, vaan sopivakin saattaa olla vääränlainen, eikä sitä silloin voi käyttää... vaatimukset kasvaa...