Tältä se sitten näyttää. Lapset ovat jo aika taitavia kulkemaan sillä ja jälleen erehdyin ajattelemaan, että tuohan näyttää kivalta ja helpolta... Pitihän sitä sitten kokeilla. Kolmannen ilmalennon jälkeen uskoin, että kyseessä ei ole minun lajini. Nyt sitten parannellaan mustelmien lisäksi tällin saanutta olkapäätä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sama ei tosiaankaan toimi toisinpäin.

Erinäisten kiputilojen lisäksi eroprosessin käsittelyssä on tullut takapakkia. Kai se kuuluu asiaan. Tai en tiedä, kun ei ole kokemusta ennestään, mutta jotenkin näin olettaisin. Ärsyttää vain niin suunnattomasti, kun toinen tuntuu kulkevan eteenpäin ilman, että 18 yhteisen vuoden katkeaminen näyttäisi vaikuttavan mitenkään. Ehkä asiat on jätetty käsittelemättä, ehkä ei. Sitäpä en tiedä. Mutta itse rämmin taas pohjamutia myöten pohdiskeluissani ja välillä tuntuu, että pää repeää. Luulin jo päässeeni pahimman yli. Siltikin odotan, että saisin toiselta osapuolelta jonkinlaista myöntämistä, mistä kaikki loppujen lopuksi johtui. En kyllä tiedä olisiko siitä mitään apua, koska luottamusta toisen sanoihin ei ole pätkän vertaa. Meneillään oleva raskas käsittelyprosessin vaihe? uuvuttaa ja vaikeuttaa keskittymistä muihin asioihin.

Lasten ja minun välit ovat lähentyneet entisestään ja koen tarjoavani tukea ja turvaa. Pysyvyyttä ja läsnäoloa. Ja tietenkin rakkautta. Halipula on sana, joka on ilmestynyt meidän sanavarastoon ja se iskee monesti iltaisin tai lasten kotiutuessa eksän luota. Esimurkkujen kanssa joutuu miettimään ja ratkomaan paljon muitakin asioita, eikä se ole helppo tehtävä yksin. Kuopus testailee päähänpistojaan sekä eskarissa, että kotona. On välillä niin isoa poikaa ja hetkessä muuttuu lähes vauvaksi. Huomionkipeys on kaikilla niin ilmiselvää, että ihan kipeää tekee, kun en tiedä pystynkö sitä riittävästi lievittämään. Parhaani yritän, mutta oma riittämättömyys on hirveä tunne kantaa sisällä.

Tähän näkyyn heräsimme tänä aamuna. Tiet jäässä ja lunta maassa. Mistä tulikin mieleen, että heti kun aurinko on saanut katolta sulatettua lumet, pitää käydä lopultakin vaihtamassa rikkinäinen kattotiili ehjään. Kyse on terassin katosta, joten sinne pääsee parvekkeelta, eikä se ole kovin korkea.

Eilen vaihdoin autoon uuden lampun palaneen tilalle. Samalla huomasin, että ihan niin paljoa sitä ei olisi tarvinnut purkaa, kuin olin tehnyt. Sain kuitenkin kaikki asiaan kuuluvat osat takaisin paikalleen muutaman ärräpään saattelemana. Tänään testasin lämppärit ja toimii. Tilaamani kilpukat pitäisi käydä hakemassa ja viedä sitten auto huoltoon ja alkaa miettimään sopivaa hetkeä katsastukseen.