Miltä tuntuu, kun maineesi mustataan selkäsi takana? Se tuntuu aivan käsittämättömältä, varsinkin jos olet aivan tavallinen kadun tallaaja, etkä mikään julkisuuden henkilö. Se tuntuu tosi pahalta. Pitkään. Siihen ei riitä pari päivää vihaisena tai masentuneena. Ei lähimainkaan.

Samalla jo paljastinkin, että minulle on tehty näin. Osan sanoista ja teoista olen tiennyt. Osa paljastui vasta nyt. Kuinka paljon on vielä paljastumatta? Siihen ajatukseen olen jämähtänyt. Luulin, että kaikki, mitä voi tehdä, jotta jollekin saadaan harmia tai isompia ongelmia aikaan, on jo tehty. Jälleen kerran olin väärässä.

Pahinta kaikessa on, että olisin voinut puuttua asiaan, jos olisin saanut tietää siitä ajoissa. Nyt kaikki vaivalla rakentamani orastava usko ja luottamus ihmisiin mureni uudestaan. Mihin tai keneen tässä oikeasti uskaltaa luottaa? Kaikki on alettava taas alusta. Kieltämättä alan jo itsekin epäillä voimiani ja motivaatiotani. Kannattaako edes yrittää? Joku tulee ja särkee kaiken kuitenkin. Ihan kuin pienenä hiekkalaatikolla, kun olit saanut hienon hiekkakakun aikaiseksi, joku tuli ja rikkoi sen.

Päästäänkö me oikeastaan koskaan pois sieltä hiekkalaatikolta?