Jos nyt kaaosta ylipäänsä voi hallita, mutta ainakin yritetään päästä niskan päälle. Kuopus on myös päässyt omaan huoneeseensa takaisin. Koko yläkerta on raivattu suurinpiirtein siistiksi, mikä meillä tarkoittaa, että siellä voi kulkea kompuroimatta ;-)

Makuuhuoneesta ei tässä vaiheessa puhuta mitään. Pidetään mieluummin visusti ovi kiinni. Yläkerta meillä on yleensä ollutkin enemmän lasten valtakuntaa, joten itestäkin tuntuu hyvälle, kun sinne voi rauhallisin mielin päästää temuamaan. Tosin ei tarvita kuin yksi liukumäki portaisiin ja kaaos on taas valmis. Seuraavaksi pitäisi raivata alakerta. Sinne on lastattu yläkerran tavaroita joka puolelle. Seuraavaksi varmaan kaikki kulkeutuu autotalliin...

Sisäinen kaaos on puhumisen kautta selkeytynyt taas lisää. Kirjoittamisella on myös oma osuutensa asioihin. Välillä huomaa, kuinka joku ihan yksinkertainen asia voikin olla niin iso asia, että kun sen saa sanottua ääneen, vaikutus on yllättävän suuri. Aina ei vain kertakaikkiaan tajua, että mielessä jatkuvasti pyörivä asia vaatii käsittelyä.

Ja sitten Halloween-pukujen kimppuun. Saadaan lisää kaaosta aikaan. Ainakin minä saan.