Välillä sieppaa ja lujaa, kun pitää koko ajan yrittää olla skarppina ja ajan tasalla. Hetkeksi jos ote herpaantuu niin kaaos on valmis. Myönnän, että mulla ote lipsuu useasti. Silloin tuntuu, että kaikki langat karkaa käsistä vaikka miten yrität pitää niistä kiinni. Muistettavia ja huolehdittavia asioita on vain niin paljon. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Taistelu viranomaisten kanssa oikeuksistani ja etuuksistani jatkuu. Se on tosi uuvuttavaa ja turhauttavaa. Samoja papereita uudestaan ja uudestaan ja sitten päätöksissä ei ole järjen häivääkään. Ja koko rumba alusta. Jatkuva paperisota aiheuttaa hirveän paljon stressiä. Varsinkin tämä kevät on ratkaisevassa roolissa tulevaisuutta ajatellen. Taistelu ja kieltävät päätökset syövät motivaatiota. Välillä tuntuu, että olisi helpompi vain antaa olla, mutta sitten se sisu taas jostain löytyy ja jälleen joku viranomainen löytää pöydältään vinon pinon papereita ja tämä onnellinen henkilö joutuu ainakin tekemään tosissaan töitä palkkansa eteen ;-)

 

Lisätäänpä tähän soppaan vielä jatkuvasti vaihtuvat lääkärit. Jos et muista tai älyä kysyä, kukaan ei kerro juuri mitään. Kontrollit unohdetaan jos et itse ole niiden perään soittelemassa ja kysymässä missä mennään? Ohjeita ja kommentteja heitetään ohimennen ja niiden perusteella sitten pitäisi osata päätellä mikä on tilanne ja jatkosuunnitelma. Uskallapa mennä vielä itse sanomaan, mitä pitäisi tehdä tai ei pitäisi tehdä. Sehän ei passaa. Eihän potilas voi tietää sairaudestaan enemmän kuin lääkäri. Että osaa olla raivostuttavaa. Arvannette, että olen pari päivää selvitellyt omia asioitani lääkäreiden kanssa.

 

Tänään on "langat karkaa käsistä"-päivä.