Ainakin hajusta päätellen, kun lähes kahden viikon poissaolon jälkeen avasin ulko-oven. Vastassa ei tosiaan ollut mitään ihanaa kodinomaista tuoksua. Täysinäinen roskis ja altaassa olevat likaiset astiat toivat sisäilmaan oman arominsa. Mutta kaikkea ei tule ajatelleeksi, kun asiat heittävät taas muutaman takaperinvoltin ja varmuudeksi vielä pari kuperkeikkaa päälle.

Vaikka en sen kummemmin uskovainen ihminen ole, niin silti voisin ihan varmuuden vuoksi tuonne ylöspäin heittää yhden toiveen. Ensi vuonna tähän aikaan ei sairaalareissuja, kiitos! Ja kun sillä linjalla ollaan, ei enempää muutenkaan. Kyllä mulle jo riitti.

Tätä täytyy lähteä purkamaan taaksepäin. Tarina on pitkä (ainakin minulle) ja osin ehkä rosoisen raakakin, mutta tapahtumiin en voinut juurikaan itse vaikuttaa. Saatoin vain yrittää pysyä ajantasalla, missä oikein mennään ja uskokaa pois, siinäkin oli jo ihan täysi työ.