1240389142_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt alkaa kaikki viime aikojen (lue: koko opiskeluvuoden) vastoinkäymiset vaatia veronsa. Niin ja sitten vielä ihan verottajakin. Muiden ohessa. Olen tällä hetkellä helppo saalis kenen vain matalaksi pistettäväksi. Siihen ei paljoa tarvita. Yritän sinnitellä, että selviäisin ja jaksaisin kesään asti. Se vaatii aika paljon töitä. Koulutöitä, kotitöitä ja kaikkein eniten ajatustyötä.

Tällä hetkellä olen vain niin väsynyt ja sen kuulemma näkeekin. Tuleva X ei asioita helpota lainkaan. Selvittämättömät asiat jäävät selvittämättömiksi. Siitä ei näköjään päästä mihinkään ja se jarruttaa minun selviytymistä avioeroprosessista. Nyt alkaa loppua jo halu edes yrittää. Olen yrittänyt niin hyvällä kuin pahallakin, eikä auta. Lisäksi minuun on ollut helppo lyödä syntipukin leima otsaan, kun olen puhunut ääneen, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Totuus on vaikeata sulateltavaa. Mutta leima ei minua kovasti haittaa. Tiedän itse, että olen ollut rehellinen ja olen myös puhunut asioista suoraan, yhtään kiertelemättä ja kaartelematta. Kuulijalle jää sitten itselle se valinta, mitä uskoo. 

Haluaisin olla kuin Aku Ankka tuossa kuvassa. Yhtä päättäväinen ja sisukas, mutta ei tunnu siltä yhtään. Mieluiten nukkuisin Ruususen unta, kunnes ero on virallinen. Energiaa ei ole yhtään, vaikka ulkona on mitä ihanin auringonpaiste.

Polymyosiitti on taas hetken ollut rauhallinen. Nyt pääsin kokeilemaan uudestaan Trexania. Sandimmun otettiin tässä välillä takaisin käyttöön. Eli vain Imurel jäi sitten pois. Kortisonia menee nyt 30 mg, joten leukoja edelleen riittää vaikka muille jakaa. Sormenpääni ovat aivan halkeilleet ja tosi kipeät. Mekaanikon käsien ihanuutta... ;-)