Juuri kirjoitin, kuinka kesää on vielä jäljellä. Koulujen alettua, tuntuu, että kesä loppui siihen paikkaan. Vettä sataa, tuulee ja on kylmää. Muutamaan päivään ei ole juuri aurinkoakaan näkynyt.

Missä mennään?

Eksä haluaisi ilmeisesti aloittaa kaiken taistelun alusta uudelleen. En lähde leikkiin mukaan. Olen päässyt eron kanssa sinuiksi jo tiettyyn pisteeseen, enkä tosiaankaan halua aloittaa kaikkea alusta. Jos se vain minusta on kiinni, niin ei käy!

Turhamaisen ylpeyteni aihe, eli auto, jonka kaupat hoidin ihan itse alusta loppuun, pelaa edelleen kuin unelma. Alan pikkuhiljaa uskoa, että tällä kertaa en onnistunut saalistamaan maanantaikappaletta :-)

Terveyslistalla murtunut jalka on nyt parantunut niin, että enää ei tarvitse käydä edes kontrollissa. Ei se luutunut, mutta tarpeeksi on kudoksia pitämässä luuta paikallaan, joten kipuja ei ole, eikä muitakaan ongelmia sen suhteen.

Vatsa on vielä seurannassa vuoden loppuun. Jos ei muutosta, seurantakin lopetetaan.

Polymyosiitti on pysynyt rauhallisena. Tosin tällä hetkellä kun kortisoniannostus on 12,5 / 10 mg niin joka paikka osaa olla tosi kipeänä kropan totutellessa tähän annostukseen. Kriittistä rajaa lähellä ollaan, joten nyt vaaditaan entistä enemmän kärsivällisyyttä lääkemäärän tiputuksessa. Kroppakin vaatii nyt enemmän aikaa pienempiin lääkemääriin tottumiseen. Hitaasti, hitaasti....mutta varmasti.

Todistettavasti olen tällä hetkellä tosi aneeminen tyyppi. Hb oli tipahtanut 92:een, joten rautakuurilla ollaan ja katsotaan josko se tehoaisi riittävästi.

Opiskelut... Jätetään tämä aihe toiseen kertaan...