Jälleen olen yhtä epämiellyttävää kokemusta rikkaampi. Mutta koska kotiinpääsy riippui siitä, oli se sen arvoinen. Minulle laitettiin keskuslaskimokatetri (?). Helpottaa huomattavasti minun arkeani tällä hetkellä. Käsistäni alkoivat tippatiet jo loppua ja hoitajilla oli työn ja tuskan takana saada edes hetkeksi johonkin suoneen lääke menemään. Käteni ja käsivarteni ovat tällä hetkellä karmeata katseltavaa. Alta ja päältä aivan mustelmilla. Onneksi kotisairaalahoito järjestyi suht kivuttomasti ja nopeasti. En olisi uskonut kaiken kokemani jälkeen. Nyt kaulani seutuvilla roikkuu pari letkua, joihin sairaanhoitajat käyvät edelleen kahdesti päivässä laittamassa lääkettä tippumaan. Kaulanseutu on kieltämättä arka ja oudon tuntuinen, eikä se tiputettava myrkky ainakaan helpota tunnetta.

Muuten yritän taas päästä takaisin normaaliarkeen kiinni niin hyvin kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista. Opinnoissani olen jäänyt kuukauden verran muista jälkeen. Suurin osa aineista hoituu ihan ok, mutta esim. aloittamani uuden kielen opiskelu menee uusiksi. Aloitan sen uudestaan joko ensi kesänä tai syksynä. Jos jaksan olla oikein ahkera ja keskittyä (mitä se on?) 1-2 viikon ajan niin voisin saada rästihommat tehtyä ja ehkä jopa selvitä osasta tenteistä. Mutta tässä piilee ISO mutta. Esim. tällä viikolla olen joka päivä ollut menossa ihan normaalisti kouluun, siis suunnitellut meneväni. Torstai oli ensimmäinen päivä kun ihan oikeasti pääsin sinne asti. Vastoinkäymisiä on riittänyt.

Jos olisin viisas, jättäisin opinnot tauolle, kunnes terveyteni olisi parempi. Mutta olen tässä todennut, että maapallo jatkaa pyörimistään siitä huolimatta, että minun maailmani on pysähtynyt ja pyörähtänyt totaalisesti päälaelleen. Joten päätin olla olematta viisas. Pidän peukkuja pystyssä, että lääkitys tehoaa ja kuume ei enää nouse takaisin. Viisi viikkoa oli ihan riittämiin ainakin minulle. Lääkelistaani on lisätty nyt rautaa. Yritetään saada hemoglobiini nousemaan. Se on sitkeästi vieläkin alle sata.

Lasten kanssa leivoimme tänään ensimmäiset piparit. Täytyy alkaa tekemään lisää taikinaa, koska ensimmäinen satsi loppui tosi äkkiä ja varmaan aikaansaamamme piparitkin tulee syötyä hyvin äkkiä. Lisäksi edessä on minulle uusi haaste. Muumitalon mallinen piparkakkutalo. Kuopuksen toive ja pitäähän sitä ainakin yrittää tehdä ;-) Tuumin kyllä, että jos se onnistuu, niin sitten pitää tehdä vielä toinen ja käydä viemässä osaston ihanille ja kärsivällisille hoitajille, jotka ovat jaksaneet kaikkia minun oikkujani. Fyysisiä ja psyykkisiä kipujani.