Tosin en kyllä avioeroa tilannut, mutta tässä ajan kuluessa olen tajunnut, että paluuta entiseen ei ole. Olen myös tajunnut, että tulevalla exällä ei ole myöskään paluuta enää rinnalleni. Nyt olen lopultakin saanut vähän tilaa itselleni enkä suostu enää siitä luopumaan. Sain siipeeni pahasti ja yritän ottaa opikseni. Enää en suostu tyytymään yhtään vähempään kuin mielestäni ansaitsen. Enää en suostu tukemaan toista jos se ei ole vastavuoroista.

Kouluhommia jäi ennen joulua vielä muutama rästiin, jotka pitäisi tällä viikolla tehdä valmiiksi. En pysty niihin taaskaan keskittymään. Sen sijaan siivoan, pesen ja puunaan. Se tuo jonkinlaista helpotusta. Siivoan samalla häntä ulos sydämestäni, jynssään oikein juuriharjalla, että varmasti lähtee tiukassakin olevat jäljet. Pakkaan mieheni vaatteita ja tavaroita laatikoihin ja samalla yhteiselomme muistoja pois. Kieltämättä niitä on kertynyt 18 vuoden aikana. Olin saada paniikkikohtauksen, kun laatikot loppuivat kesken heti kättelyssä. Vaivoin sain hillittyä itseni, etten rynnännyt siltä seisomalta hakemaan niitä lisää jostakin. Pesin saunan. Kloriitilla jynssäsin jalkalihasten anoessa armoa ja hien valuessa otsalta kuin joku olisi avannut vesihanan. Seuraavana päivänä öljysin lauteet uudelleen.

Siivoamisessa on hyviäkin puolia. Kateissa (tai lamaannuksissa) ollut luovuuteni ja käsityöharrastukseni ovat alkaneet osoittaa pieniä heräämisen merkkejä. Joitakin keskeneräisiä juttuja olen saanut tehtyä loppuun ja uusia on mielessä roppakaupalla. Ongelmana nyt vain on väsymys. Fyysinen ja psyykkinen. Aluksi valvoin 2-3 asti yötä, ennenkuin uni tuli. Nyt 3-4 asti. Jospa rytmi alkaisi korjaantumaan, kunhan opiskelut taas ensi viikolla jatkuvat ja aamuisin pitää alkaa heräämään aikaisin. Ilmoittauduin myös espanjan kurssille. Tunnit ovat sopivasti perjantaina aamupäivällä, jolloin minulla ei ole koulua.

Totuus on, että mitä enemmän näitä asioita käyn läpi ja pohdiskelen, sitä varmempi olen, että vaaditaan vähintään voimakkaan maanjäristyksen vahvuinen ihme, jotta tästä enää yhteen palataan. Enkä tiedä onko sekään riittävä? Sanoilla ei niitä ihmeitä tehdä, vaan ne vaativat todella isoja tekoja.