Jos olet nauttinut hyvästä päivästä, niin nyt kannattaa äkkiä painaa sitä punaista rastia oikeasta yläkulmasta. Mulla on huono päivä ja nyt tekee mieli oikein valittaa. Tiputin kortisonin 5 / 2,5 mg ja tiputus tekee mulle aina pari huonoa viikkoa. Mielialat vaihtelee, muisti pätkii entistä pahemmin, kipuja siellä sun täällä, keskittymiskyky ihan hukassa jne. Lista on aika pitkä.

Opiskelun aloitus näkyy pahentavan väsymystäni. Vaatinee enemmän aikaa, että tottuu opiskelija-rytmiin. Nyt meillä on hirveesti ryhmätöitä ja mä oon jo ihan sekaisin, että kenen kanssa teen mitäkin ryhmätyötä ja milloin mikäkin piti olla valmis! Oon yrittäny pistää asioita ylös kalenteriin ja joka paikkaan, mutta ei siitä ole apua. Muisti on jälleen kerran tavallista hatarampi. Puhelimessa oli tänään muistutus, että lääkäri soittaa, mutta en saanut millään päähäni, että miksi. No, esikoisen labratuloksia migreenikohtauksen jälkeen olisi kertonut, mikäli olisimme siellä labrassa käyneet. Varasin kyllä sitä varten ajan, mutta se on jostain syystä päässyt silti unohtumaan.

Yhtenä päivänä unohdin kaikki koulukirjat kotiin. Seuraavana päivänä unohdin takkini yhteen luokkaan ja pari tuntia myöhemmin vasta huomasin unohtaneeni sen jonnekin. No, takki löytyi eikä taskuistakaan ollut mitään kadonnut.

Väsymys on tosi ärsyttävää tai suorastaan raivostuttavaa. Esimerkiksi eilen pistin kuopusta nukkumaan vähän kahdeksan jälkeen. En tiedä kumpi meistä nukahti ensin. Heräsin kolmelta yöllä, kun joka paikkaan särki. Heti kun särkylääke alkoi vaikuttamaan, nukahdin uudestaan ja näin hirveitä painajaisia. Aamulla en millään meinannu päästä sängystä ylös. Eniten tuossa harmittaa se, että olin suunnitellut tekeväni kouluhommia sen jälkeen, kun kuopus nukkuu. Tekemättähän ne jäi. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä varmaan viimeinenkään.

Yksi varma pahan tuulen aiheuttaja on raha. Tai sen puute. Syksy on aikaa, jolloin huomaat lasten kasvaneen ulos kaikista kengistä, takeista, haalareista jne. Reput on rikki ja yhtä jos toista tarpeellista on hankintalistalla. Tähän kun lisätään vielä omat kirjamenot, (joista en vielä tiedä kuka ne kustantaa, minä vai vakuutusyhtiö) niin ei ylimääräisiä euroja jää nurkkiin pyörimään, ei edes senttejä. Asia ei olisi niin ärsyttävä, jos kaikki maksavat tahot eivät juuri tässä välissä venyttäisi päätöstensä tekoa! Kun pitkän odottelun jälkeen alat kyselemään miksi päätös viipyy, saat vastauksen, että täältä puuttuu joku paperi, eikö sulle ole kukaan ilmoittanut...

Toisesta silmästä katkesi verisuoni. Kaunista katseltavaa varsinkin kun se veri alkaa pikkuhiljaa valua alaspäin ja tulee oikein näkösälle.

1898401.jpg