Kuten pitkistä aamuista, joita tämänhetkinen lukujärjestys pakostakin suo, toinen odotettu hetki perheessämme on nukkumaan meno. Se itse nukkumaan meno on kyllä ihan oma ruljanssinsa, mutta kunhan iltasatu on saatu luettua ja valot sammutettua, sitten yleensä alkaa se odotettu hetki, jolloin keskustellaan ja mietitään kaikenlaisia asioita. Välillä isompien kanssa hurahtaa helposti tunti jos toinenkin, kun juttua piisaa. Kuopukselle riittää toistaiseksi keskustelujen äänet, joihin hän nukahtaa tosi nopeasti.

Eilen illalla meillä olikin mielenkiintoisia aiheita ja mikä parasta, keskustelun avulla saatiin esikoisen huomio pois vatsanväänteistä, joita oksennustauti toi tullessaan. Ilta oli tieteen täyttämää. Puhuttiin timanteista, kullasta ja öljystä. Ilmakehästä, otsonikerroksesta ja kasvihuoneilmiöstä. Vatsalaukusta ja sen sijainnista, suolistosta ja nivelistä. Olin aivan hämmästynyt kuinka paljon esikoinen tiesi näistä kaikista. Prosentteja ja muuta tietoa. Kiinnostus tietenkin edesauttaa oppimista ja saadun tiedon muistamista ja kykyä soveltaa. Mutta tyttären esittämä kysymys pisti sitten äiteenkin miettimään. Kysymys kuului: "jos ihmisestä suurin osa on vettä, niin jos pistää vaikka neulalla sormeen, miksi siitä pistokohdasta tulee verta eikä vettä?" Hmm... Miksi tosiaan? Tämä taitaa kuulua samaan kategoriaan kuin minun luuloni, että ihmisen silmä on samantyyppinen kuin kananmuna. Jos siihen tulee reikä, sisältö alkaa valumaan ulos. Kuvittelin näin ihan aikuisikään asti. Nyt olen jo valistuneempi sillä saralla ja samalla tulin paljastaneeksi, miksi minusta ei tosiaankaan tulisi hyvää lääkäriä ;-P 

Salasanan takana kirjoittamisella on ollut jännä vaikutus. Kirjoittaminen ei ole niin terapeuttista kuin ennen. Olisin luullut, että salasana ennemminkin vapauttaa kirjoittamaan rohkeammin, mutta sen vaikutus oli päinvastainen. Kirjoittamiseen tuli jonkinlainen kynnys ylitettäväksi joka kerta. Odotan sitä päivää, jolloin uskallan siirtää blogini taas julkiseksi.