Oikeastaan voisi sanoa kadonneita ja korvaamattomia. Löytyminen on saanut aikaan suuren ilon ja riemun. Naurunremakka on ollut melkoinen tänä iltana ja se on ollut musiikkia korvilleni, pitkästä aikaa.

Olen jossain useassa muutossamme hukannut VHS-nauhan, jolla on kuvattuna isompien lastemme ensimmäisiä kävelyjä yms. Tätä nauhaa olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa, tuloksetta. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että pakkohan meillä on alkuperäinen nauha olla olemassa. Jos siis se on tallella. Kaverilta sain lainaan adapterin, jolla pystyy katsomaan svhs-nauhoja tavallisella vhs-nauhurilla. Olin pettynyt kun se ei toiminut ja palautin sen. Samana iltana sain myöhemmin tekstiviestin, jossa kysyttiin, olinko hoksannut kokeilla vaihtaa patteria adapteriin? Siis mitä? Blondina en ollut edes tajunnut koko patterijuttua, vaikka adapteria käsissäni pyörittelinkin. Uusi yritys uudella patterilla ja Vóila! Pikkukasettien sisältö aukeni. Heti ensimmäisestä löytyi jo yksi kadonnut aarre ja viimeisestä useampi. Kyllä meillä oli lasten kanssa riemukas ilta kun katselimme kasettien sisältöä. Enkä nyt kyllä muista, ovatko isommat ennen näitä nähneetkään?

Edit: Rakkaan kummipoikani äidille: videolta katselin kuinka oma esikoiseni käveli kieli keskellä suuta ja parissa muussakin kohtaa oli kieli hyvin näkyvillä. Mistäköhän tämä piirre periytyy??? En edes muistanut moista :-) 

Nyt aarteet ovat tallessa ja pitäisi vain keksiä hyvä ja taloudellisesti edullinen keino kopioida ne nykyajan formaattiin. Dvd:lle ja tietokoneelle kun saisi niin olisi hieno juttu.