Kuten tuossa aiemmin jo lupasin, niin tässä nyt sitten tämä minun eka "oikea" runoni, joka on kirjoitettu v. 2001 meren rannalla. Yllättäen se ei eroa juuri näistä nyttemmin kirjoitetuista.
Ah, tätä ihanuutta
merituulen tuiverrusta.
Aallot mylvii kivikoissa
ihmismielen onkaloissa.
Helpostusta hiukan antaa
paljain jaloin hiekkarantaa.
Vaan missä piilee ratkaisu
kun tuska vyöryy ylitse?
Mistä kyky avuttomalle
anteeksi nyt antamaan,
jotta katkeruus ei pääse
hyvää suhdetta pilaamaan.
Kommentit