Kuten tuossa aiemmin jo lupasin, niin tässä nyt sitten tämä minun eka "oikea" runoni, joka on kirjoitettu v. 2001 meren rannalla. Yllättäen se ei eroa juuri näistä nyttemmin kirjoitetuista.

 

Ah, tätä ihanuutta

merituulen tuiverrusta.

Aallot mylvii kivikoissa

ihmismielen onkaloissa.

Helpostusta hiukan antaa

paljain jaloin hiekkarantaa.

Vaan missä piilee ratkaisu

kun tuska vyöryy ylitse?

Mistä kyky avuttomalle

anteeksi nyt antamaan,

jotta katkeruus ei pääse

hyvää suhdetta pilaamaan.