Heikko hetki meni ohi ja nyt olo on taas se jokapäiväinen oma itseni. Kai noilla heikoilla hetkilläkin on tarkoituksensa. Ainakin silloin tulee purettua omaa pahaa oloa ja tämä blogi toimii myös jonkinlaisena kaatopaikkana pahan olon tunteille. Nyt on mukavampi lähteä piipahtamaan Ankkalinnassa, kun ei tarvitse pelätä, että pillahtaa itkuun samantein. Tai, no, eihän siitä koskaan mitään takeita ole... ;-)

Olen pitkään miettinyt, miten ihmiset pystyvät hyppäämään yhdestä suhteesta suoraan toiseen? Itsestäni ei siihen ole. En halua kaataa vanhan suhteen likapyykkiä uuden pestäväksi. Nykyisessä elämäntilanteessa ahdistaa jo ajatuskin siitä, että tässä olisi joku. Tarkoittanee, että en ole vielä valmis siihen. Entiset asiat on ensin käsiteltävä loppuun.

Ehkä jonain päivänä...