Meinaan autokuumetta.
Pitihän se tämäkin kokea, mutta ei kiitos enää toiste. Eilinen päivä meni puhelimessa hösytessä ja velipoika sai sitten myös osansa kaikesta hötkyilystäni ;-) Uuvuin täysin ja loppupäivä menikin ihan sohvaperunaa leikkiessä. Tänään otan iisimmin. Ainakin yritän. Mutta onhan se ymmärrettävää, kun aina on ollut auto alla ja yhtäkkiä sitä ei ole, niin on orpo olo. Koulut ja harrastukset alkaa pian ja en yksinkertaisesti tule toimeen ilman autoa. Ainakaan pitkään. Minusta ei ole raahaamaan kauppakasseja pitkiä matkoja, kun ei tiedä koska ne voimat loppuvat kuin seinään ja totaalinen väsymys iskee.
Tämän alueen julkisesta liikenteestä en ala tässä sen kummemmin kirjoittamaan. Tulisi aika pitkä juttu...
Auton ominaisuuksia miettiessäni, vaatimuslistalle tuli useampikin asia, jossa ajattelin vain itseäni. Yritin ottaa mahdollisimman hyvin huomioon mahdolliset "pahat päivät" jos tauti oikein äkämystyy, kuin tällä budjetilla ja näillä resursseilla on mahdollista. Jos kaikki menee toiveideni mukaan, luulen, että olen siinä onnistunut aika hyvin :-)
Siitä lisää sitten myöhemmin.
Kommentit