En usko, että juurikaan valehtelen jos sanon olevani suvaitsevainen ihminen. Pystyn hyväksymään toiset sellaisina kuin he ovat. Poikkeuksena X. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Niinhän se meni? Mielestäni ihmisten erilaisuus on rikkautta. "Viat" ovat osa ihmisen persoonallisuutta ja tehneet hänestä sen mikä hän on.

Minun näkökulmastani X:llä on muotti, johon ihmisen on sovittava ollakseen hyväksyttävä. Minä en ole koskaan siihen muottiin sopinut. Nykyisin jo julkisuuteen tuotu "uusi" on ilmeisesti täyttänyt muotin alusta lähtien eikä siihen ole ollut enää muilla asiaa. Minussa oli liikaa "vikoja" ja sairaus oli (ja on) yksi niistä. On vain sääli, jos X joutuu itse joskus sairaan asemaan, miten sitten suu pannaan? Silloinhan hän ei itsekään mahdu omaan muottiinsa. Siinä vaiheessa varmasti käväisee mielessä se kuuluisa elämänohje, tee toisille kuten haluat toisten tekevän sinulle. Tosiasia kuitenkin on, että et voi tietää miltä tuntuu sairastua krooniseen sairauteen, ennenkuin se kolahtaa omalle kohdalle. Uskon, että sairastumiseni on vain lisännyt omaa suvaitsevaisuuttani.