Luin kirjan, jossa oli neuvoja, miten pitää puolia narsistia vastaan. Mielenkiintoinen opus. Osa oli minulle uutta, osa vahvisti sitä, minkä tiesin ennestään. Suosittelen luettavaksi kaikille asiasta kiinnostuneille.

Muuten elo jatkuu omalla painollaan. Taisteluita käydään edelleen ja minun mielestä mitä typerimmistä asioista ja yritänkin parhaani mukaan pitää itseni erossa niistä. Vaatii välillä tosi kovaa itsekuria olla lähtemättä provosointiin mukaan. Mutta aika on osin tehnyt tehtävänsä ja kerta kerralta asiat muuttuvat helpommiksi käsitellä.

Suurin riemunaiheeni on, että polymyosiitti on pysynyt suurinpiirtein kurissa. Viimeiset neljä vuotta olen ollut sairaalakierteessä tähän aikaan vuodesta, nyt en ole. Taistelua sekin on vaatinut ja veronsa myös. Mutta uskon, että terveempään suuntaan ollaan menossa. Kokemuksesta kyllä tiedän, että takapakki voi iskeä vaikka jo tunnin päästä.

Opiskelut etenee hitaasti mutta varmasti. Työtä vaatii itsensä saaminen koulun penkille aikaisin aamulla, mutta olen siinä onnistunut. JES!! Aloitin venäjän kurssin ja olo on kuin lukemaan opettelevalla ekaluokkalaisella. Kirjain kerrallaan on selvitettävä mistä sanasta on kyse. Pari poissaoloa ja tunnit voisivat aivan hyvin olla vaikka hepreaa tai ihan mitä vaan. Olen ihan pihalla. Mutta enköhän pääse taas kiinni aiheeseen. Tosin nyt mietityttää käynkö sittenkään alkeiskurssia nro 2...

Talvi yllätti pohjoisessakin. Eilen aamulla herätessäni mittari näytti -24 astetta ja siihen viima päälle. Voin kertoa, että oli kylmä. Viime talvena iskenyt Raynaud's pistää nyt mietintämyssyn (hankintalistan) alle lämmitettäviä systeemejä sekä käsille, että jaloille. Yhtenä päivänä sormet paleli kunnolla ja kipu oli todella kova. Pakkasessa meinasi jo talokin jäätyä, kun tämä rouva oli käynyt pyöräyttämässä yhtä väärää nupikkaa. Kiitos avuliaiden naapureiden saimme lämmön virtaamaan sisälle ja jatkossa tiedän, mihin minun ei passaa mennä säätelemään.

Jotta saan muutakin ajateltavaa ja puuhasteltavaa, olen mukana lasten joulunäytelmän puvustuksessa. Tällä kertaa ei tehdä sammakoita vaan karhuja ja niitäkin vain kolme kappaletta ;-P

Mainitsinko, että auto pelaa edelleen? Myös näillä pakkasilla. Sain jopa talvirenkaatkin vaihdettua ihan itse, vaikka kyseessä on entistä isompi kulkupeli. Ehkä siinä ovat kaksi minulle tärkeintä asiaa, joiden kohdalla haluan todistaa eksälle, että selviän itse. Auto ja talo. Toisaalta typerää ja lapsellista, mutta sallin sen itselleni. Tällä hetkellä en koe olevani mistään asiasta riippuvainen eksästä ja se on minulle enemmän kuin tärkeää. Olisihan kaikki helpompaa, jos tässä olisi koko ajan toinenkin kantamassa vastuuta, mutta tämä itsenäistymisen vaihe minulta oli kuitenkin jäänyt väliin ja koen todella tärkeäksi elää sen nyt. Ehkä se on sitä tietynlaista vapautta, jota olen joskus kaivannut?