Jostain iski tajuntaan tieto, että ainoa versio blogistani ja sen teksteistä on netissä. Asiaan piti tehdä korjaus ja nyt on printattuna kaikki. 4 cm korkuinen tiivis pino tekstiä. Piti niitä lueskellakin jonkun verran. Hyvin huomaa, mitkä ovat olleet vaikeimpia asioita. Niistä on kirjoitettu eniten. Välillä tuntuu, että en jostain asiasta pääse eteenpäin ollenkaan, mutta mitä pitemmälle luen, huomaan, että kyllä ne vaikeimmatkin asiat liikkuu hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Pitäisi vain suoda itselle tarpeeksi aikaa asioiden käsittelyyn.

Myosiitti on edelleen miettimässä iskeäkö päälle vai ei. Jalkoja särkee ja viime yönä heräilin selkäkipuihin vähän väliä ja taisi välillä herättäjäna olla painajaisetkin. Kävin tarkistuttamassa CK-arvon ja CRP:n. Molemmat ok. Helpotti vähän pelkoa. Väsymys vaivaa, toisaalta unettomuus on ongelmana. Opiskeluihin pitäisi nyt tosissaan keskittyä kunnolla, mutta en vieläkään pysty siihen. Aika loppuu kesken, jollen suosiolla siirrä osaa kokonaan uusittavaksi. Mielelläni en sitä tekisi, koska se tarkoittaisi koko kurssin uudelleen läpikäymistä.

Auton räppänä alkoi oikkuilemaan kaiken lisäksi. Jarruremonttiin se sitten piti viedä ja maksaa...  mutta ajattelin, että lienee parempi, etten lähde itse yrittämään korjausta, kun on jarruista kyse. Ja meikäläisellähän rahaa pursuaa joka kolosta ylenmäärin. Muutenkin menoja tiedossa, saatikka vielä tällainen, joka kaiken huipuksi on vielä jonnin verran kesken. Kyllä on upeaa olla loppuunajetun auton omistaja!