Avioero viimeistään tuo ihmisistä sen nurjan puolen esille. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että olen ollut tosi pettynyt joihinkin ihmisiin. Tulevan X:n kohdalla tuntuu, kuin silmät olisivat avautuneet ja vasta nyt huomaan kuinka itsekeskeinen pelkuri hän on. Tekopyhyys kuuluu myös piirteisiin ja rehellisyys.... mitä se on? Miksi ei voi rehellisesti ja suoraan vastata kysymyksiin, joita esitän? Sillä olisi vältetty monta riitaa. Asiat eivät katoa mihinkään, jos niistä on hiljaa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. 

Toinen pettymys on ollut, että ne ihmiset, joiden olisin luullut edes tutustuvan blogiini, eivät sitä ole tehneet. Mitä he pelkäävät? Hirveitä paljastuksia? Mutta onneksi moni muu on löytänyt tiensä näille sivuille ja kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista.

X:n kohdalla ymmärrän, että sairauteni tulee näiltä sivuilta liian lähelle. Uskon hänen jossain aivojensa perukoilla pelkäävän, että joutuu joskus työntämään minua pyörätuolissa tai jotain. Ehkä siksikin parempi erota, ennenkuin niin käy. Jos käy. Toivon, että hän ei ikinä sairastu. Kurjaa silloin huomata, jos tukijoukot katoavatkin sen sijaan, että auttaisivat pääsemään asioiden herraksi.

Opiskelutahtini on ollut huono. Tentteihin olen yrittänyt lukea. Paino sanalla yrittänyt. Eilen aamulla heräsin 37,9 asteen kuumeeseen, palellen ja täristen jälleen ihan horkassa. Kuume on nyt sahannut kuukauden verran. Ensimmäiset pari viikkoa satunnaisesti parina-kolmena päivänä viikossa ja nyt viimeiset pari viikkoa lähes joka päivä. Uusimmat labratulokset tulee tänään. Annoin periksi ja nostin kortisoniannoksen 20 mg:aan pitkin hampain. Kävin terapeutilla ja mietimme, mistä pelin voisi viheltää poikki hetkeksi? Kaikki kuitenkin on yhtä isoa solmua. Kaikki liittyy toisiinsa, joten ei oikein tässä vaiheessa pysty ottamaan aikalisää mistään kohtaa. Pakko jaksaa jatkaa. Tenttiviikko ens viikolla painaa päälle harjoitustehtävien kera.

On tällä kaikella ollut myös positiivinenkin vaikutus. Vihdoin olen voinut olla oma itseni. Ei ole tarvinnut olla varpaisillaan, että kelpaanko vai teenkö kenties jotakin väärin. Se on tosi vapauttavaa. Luovuuteni on pikkuhiljaa tulossa entistä enemmän takaisin. Sitä minulla onkin ollut ikävä.