Yhtenä päivänä hikoilemme helteessä, toisena palelemme kylmässä viimassa, kolmantena kastumme kaatosateessa. Kolme päivää aamusta iltaan pihalla haravoimassa ja lapioimassa kieltämättä tuntui jaloissa ja selässä. Kuumuus teki olosta ahdistavan ja tiheään täytyi pitää hengähdystaukoja. En ole ollut viime aikoina läheskään yhtä väsynyt kuin aiemmin. Vaikka tiedä sitten johtuuko kolmeen asti valvominen pirteydestä vai onko se kortisonin aiheuttamaa unettomuutta, jota mulla esiintyy aina silloin tällöin? Vaiko pelkästään päälaelleen kääntyneestä vuorokausirytmistä... Yhtälailla pihatöitä on ahkerasti tehty ja nyt voidaan istua ja katsoa kun ruoho kasvaa :-)

 

Puoli vuotta kestänyt selkäkipu sai minut soittamaan lääkärille ja aikaistamaan kontrollia. Selkä on kertaalleen kuvattu, mutta mitään luustovikaa ei näkynyt. Nyt sitten odottelen magneettikuvausta ja kieltämättä mielessä pyörii mitä kaikkea mahdollista voi olla pielessä. Miksihän sitä heti alkaa miettimään sitä pahinta vaihtoehtoa? Labrat olivat kunnossa, joten tiputan kortisonin 7,5 mg / 5 mg ja sitten 5 mg:aan. Ennätys!!!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koneet ovat myös käyneet ja etupihan kulkureitit ja autojen paikat on asvaltoitu. Helppo ratkaisu puhtaanapidonkin kannalta. Terassin ympärys takapihalla vielä jätettiin. Sinne laitetaan sitten joskus kivetys.

Kötöstykseni on melkein valmis. Keskellä on Tornionlaakson ruusu ja ympärillä suikeroalpia. Kuvassa vielä näkyvät betonipölkyt on tarkoitus vaihtaa heinäseipäisiin, jahka saan niitä lisää. Eihän tuo vielä kovin kummalta näytä, mutta kuvitelkaa sen kukoistavan rehevänä vaaleanpunaisen ja keltaisen väreissä ;-)

 

 

Kukkapenkki nimeltä Kötöstys. Ympärillä alkaa uutta nurmea jo vihertämään.

 

Lasten mielikuvitus on uskomaton. He kyllä keksivät vaikka minkälaisia uusia leikkejä ja jaksavat touhuta täysillä aamusta iltaan. Saisipa edes 10 % siitä energiasta. Uusin villitys on trampoliinin alle laitettu sadetin, joka suihkuttaa trampalle kylmää vettä ja kastelee siellä hyppivät. Kieltämättä hyvä idea kuumana kesäpäivänä. Varsinkin kun pihamme on nyt rajallisesti käytössä. Uudelleen kylvetylle nurmikolle kun ei saa mennä vielä leikkimään, joten tällä hetkellä ei vesiliukuakaan voi levittää minnekään.

Trampoliini on ollut muutenkin tosi hyvä ostos. Kolmas kesä menossa ja edelleen siinä jaksetaan hyppiä aamusta iltaan. Verkon jouduimme vaihtamaan uuteen, kun vanha meni kappaleiksi, mutta nyt onkin sitten entistä turvallisempi hyppiä. Toistaiseksi vahingoilta on vältytty. Koputan puuta, ettei niitä tule jatkossakaan.

 

Yksi tämän kesän suosikeista on myös Singstar-peli. Välillä on laulukuoro melkoinen, kun lapset vuoronperään ja yhtäaikaa kilpailevat pisteistä ;-)

 

Kuopuksemme uskalsi viimein luopua apurattaista. Koko kesän poika on polkenut käytännössä ilman niitä, sillä ne ovat olleet väännettynä niin ylös, etteivät ota maahan vastaan muulloin kuin kääntyessä. Nyt sitten oli henkinen kantti kasvanut tarpeeksi ja apurattaat otettiin kokonaan pois. Pikkupoika kasvoi heti monta senttiä isommaksi ;-)

Apurattaiden poistamisen myötä reviiri alkoi laajeta. Vauhtia tuli lisää ja omat nurkat eivät enää riittäneet. Rajat on täytynyt pistää uusiksi ja nyt sitten niitä opetellaan samalla kun yritetään saada pieni muistamaan, että autoja pitää varoa. 3-vuotiaan muisti kun tuppaa olemaan äärettömän lyhyt.