Missä mennään? Kunpa joku kertois mullekin. Nyt kun asiat on vihdoin alkaneet rullaamaan parempaan suuntaan ja tulevaisuuskin on näyttänyt valoisammalta, tulee takapakkeja. Polymyosiitti on jälleen jostain vetäny herneen nokkaan ja aktivoitunut. Ens viikolla on edessä sairaalakeikka. Monta päivää jo on ollut lihakset kipeinä, mutta se kipu on peittynyt osittain flunssan oireiden alle. Mulla on hirveä flunssa päällä myöskin. Ettei nyt liian helpolla pääse. Mutta heti kun kuume nousi niin hälytyskellot alkoivat soimaan ja syystä. Kortisoniannos on nostettu nyt ens alkuun 10 mg:aan ja mua hirvittää jo ajatuskin, että sitä pitäis nostaa vielä enemmän. Nyt kun on elänyt ns. normaalia elämää opiskellen, niin kauhistuttaa jo ajatuskin palaamisesta koulun penkille naama pyöreänä kuin ilmapallo ja silmät lähes umpeen turvonneina. Tiiän sen olevan vain turhamaisuutta, mutta suon sen itselleni. Edellisestä aktivoitumisesta on suunnilleen vuosi. Nyt jos tämä alkaa noudattaa kerran vuodessa -sykliä, se tarkoittaa etten ikinä pääse kortisonista eroon. Tää on kyllä tosi masentavaa.

I wish someone would tell me what´s going on? Now that things are finally looking better and my future seemed brighter, what happens? A FLARE! Can´t tell you how angry and depressed I am right now. On Monday I will probably end up to the hospital, again. At the same time I have this terrible flu and it has partially hidden the PM symptoms. Once again when the fever rose, I knew what that meant and looks like I was right. It´s about a year since I had my last flare and it has made me thinking what if I get a flare once a year? It means I´ll never get rid off pred. Which is now 10 mg by the way. I got down to 2,5 mg and I could almost see the pred-freedom in front of me.