Pitkästä aikaa meillä on valkea joulu. Viimeksi saimme viettää joulua lumen keskellä oli v. 2005 (kuva alla engl.kielisessä kirjoituksessa), samana vuonna, jolloin talomme valmistui muuttokuntoon asti ja vietimme siellä ensimmäisen joulun. Nyt lähdimme (vielä perheenä) appivanhempien luo joulun viettoon. Ulkoisesti kaikki oli täydellistä mitä ihaninta joulunaikaa varten. Lunta maassa ja puissa ja isot, upean vihreät revontulet valaisivat matkaamme. Todella pitkään "paloivat" tulet kirkkaana taivaalla.

Tuntui aivan kuin luontokin ilkkuisi minulle. Näytti parhaat puolensa juuri nyt, kun en kykene siitä nauttimaan. Olen niin poikki. Fyysisesti ja psyykkisesti. Univelat eivät ole joulun aikana yhtään vähentyneet. Eikä muutenkaan ole ollut oikein joulumieltä. Lapset kuitenkin nauttivat kaikesta täysin rinnoin ja se oli tärkeintä.

Mutta nyt alkaa arki ja siitä puhutaan sanoin sovittelu, asianajaja, ositus, huoltajuus jne. En kuuna päivänä uskonut oikeasti joutuvani kohtaamaan tätä tilannetta. Kuvittelin aina, että löytyy jokin muu keino selvitä. Nyt loppuu usko avioliitonkin kohdalla. Ei taida minun uskoa enää olla paljoa jäljellä, kumma että kyyneleet eivät jo lopu. En jaksaisi enää itkeäkään pahaa oloani. Hetkittäin on vain yksinkertaisesti niin mahdottoman vaikea olla, kun tulevaisuus, joka hetken oli valoisampi, näyttää taas sitä saamarin suurta mustaa aukkoa. Vainoaisi välillä jotakin muuta.

Suurimmat huolet mulla on lasten selviäminen tästä kaikesta. Haluaisin pystyä pitämään niiden kodin tässä, mutta en tiedä onko se mahdollista. En haluaisi alkaa repimään niiden koti- ja kaveripiiriä rikki. Kavereiden kesken se voi joskus olla niin uskomattoman pienestä kiinni, että se ystävyyssuhde säilyy. Itse olen kokenut, kuinka tärkeitä joka ikinen ystävä on, että en haluaisi riskeerata lasten kohdalla yhdenkään menetystä tämän takia. Seuraavat neljä vuotta tulevat olemaan äärimmäisen tiukkaa ja vaikeata aikaa. Sitten jos valmistun ja pääsen mahdollisimman pian työn syrjästä kiinni, tilanne helpottaa. Mutta millä saan pidettyä kotimme lapsillemme sen aikaa? Siinäpä pulma ja erilaisia ratkaisumalleja mietin jälleen yötä myöten. Olisko jollain sitä kristallipalloa, joka kertois sattuisko vaikka lottovoitto osumaan kohdalle? Enemmän kuin 11 e, kiitos!

Poskiontelotulehdus on sairastettu ja antibiootit kiltisti syöty. Tehosivat ja kuume katosi, kuten pään pahin tukkoisuuskin. Mutta itse räkätauti edelleen on ja pysyy, sitkeästi kuin täi tervassa. En käsitä, miksei se jo hellitä. Mainitsinko jo, että kortisoniannosta on jälleen alettu hilata alaspäin? Nyt otan 15 mg päivässä.