Pakostakin olen joutunut miettimään asioita ja kelaamaan niitä uudestaan ja uudestaan mielessäni läpi. Luin juuri yhtä toista blogia ja se pisti lisää ajatuksia liikkeelle. Kun nyt ajattelen aikaa taaksepäin, ensimmäiseen aviokriisiin asti, tajuan asioita, joita en ole aiemmin (suostunut?) tajuamaan. Toisaalta ihan päivänselvää asiaa, mutta se kolahti vasta nyt. Ehkä aivot tosiaan tarjoilevat kaiken tiedon pieninä palasina, jotta ne on helpompi pureskella ja / tai niellä. Välillä kieltämättä tuntuu, että en jaksaisi tai haluaisi asioita ajatella, mutta alitajunta tekee kuitenkin työtä lähes taukoamatta. Kaipa se on minun itseni hyväksi, jotta saan asiat niin selväksi itselleni kuin mahdollista ja kykenen jatkamaan eteenpäin kevein sydämin.

Onko se mahdollista???

Kaikki tämä on opettanut minulle sen, kuinka tärkeää rehellisyys on. Tai oikeastaan voisi sanoa, että tapahtumat vain korostavat sitä. Aina olen ollut rehellisyyden kannalla ja sitä olen yrittänyt opettaa myös lapsilleni, muutenkin kuin vain sanoin. Uskomattoman totta on sanonta: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."

Mainitsinko jo, että lunta sataa edelleen lisää? Eilenkin satoi...