Jälleen hiljaiseloa. Tällä kertaa syynä tietokone. Voin rinta rottingilla sanoa, että löysin sisäisen nörttini ja sain tietokoneeni toimintakuntoon. Ei kannata kysyä, miten? Viikon asensin ohjelmia eri järjestyksessä aina uudelleen ja uudelleen. Lopulta kone luovutti ja alkoi pelaamaan. Nyt se jopa tajuaa, että siinä on levyasema. Myönnän kyllä, että hermot meni moneen otteeseen ja läppäri oli lentää pihalle lumihankeen viilenemään.

Olen taas alkanut viettämään enemmän aikaa opiskelujen parissa. Täytyy  sanoa, että kyllä niillä nuorilla, jotka tulevat suoraan lukiosta tuohon kouluun ja asuvat kotona, on helppoa. Minun opiskelijaelämäni ei ole ollut alkuunkaan sitä, mitä joskus vuosia sitten. Itse asiassa en ole vielä kertaakaan saanut rauhassa keskittyä vain opiskeluun ja minulla on sentään kolmas vuosi jo menossa. Matkalla on ollut pari muuttujaa koko ajan. Juuri alkoi yksi esimieskurssi, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se pitää sisällään paljon psykologiaa, sosiologiaa jne. Siellä istun varmaan ahkerasti ;-)

Kontrollissa on käyty ja siitä jäi p****n maku suuhun. Lääkärillä ei ollut aikaa edes uusia kaikkia reseptejä, vaan puolet jouduin uusimaan terveyskeskuksessa. Kaikki kysymykset jäivät kysymättä. Ei huvittanut, kun toisella ei tuntunut olevan aikaa, eikä mitään mielenkiintoa. Kiukkuisena poistuin vastaanotolta. Laadukasta terveydenhuoltoa???

Kroppa alkaa pikkuhiljaa tottua pienempään kortisonimäärään. Tosin huonot päivät ovat sitten tosiaan huonoja päiviä, mutta toistaiseksi olen tällä annostuksella pärjännyt. Vielä kun saisi Hb:n nousemaan yli satasen, voisin olla vähän pirteämpi.

Entä sitten herra x? Jälleen kun luulin, että mitään taistelun aiheita ei ole enää olemassa, erehdyin. Kyllä ahdistaa ja toisaalta olen niin kurkkua myöten täynnä sitä, että ihminen ei voi keskittyä omaan elämäänsä ja antaa minun olla jo rauhassa. Olen ollut jatkuvasti jonkinlaisessa p****raossa, selkä seinää vasten ja nytkin odottelen, mistä se puukko selkään seuraavaksi tulee. Puhutaan taas isoon ääneen lasten edusta, vaikka siitä ei selkeästi ole hajuakaan. Keskity siinä sitten opiskeluun ja omaan elämään.

Minusta on tullut suloisen pienen tytön täti. Arvatkaa kuinka odotan, että pääsen katsomaan pienokaista :-D  Nämä ovat niitä huippuhetkiä!

Kylläpä tuli tähtisensuuria...