Nyt kyllä vähän hävettää... Kaveri oli eilen illalla kylässä ja lapset siinä sitten touhusivat nukkumaan menoa. Kiltisti menivät ensin kaikki kolme mutta hetken päästä alkoi kuopus ramppaamaan portaissa milloin mitäkin sanomassa. Ajattelin sitten mennä pariksi minuutiksi pojan viereen, jotta rauhoittuisi ja voisi nukahtaa. Väsynyt kuitenkin oli. Nyt varmaan jo arvaattekin mitä tapahtui ? Heräsin kahden tunnin päästä. Kaveri istuskeli tyytyväisenä keittiössä lueskelemassa lehtiä ja kertoi nauttineensa hiljaisuudesta. Hänellä pyörii kotona myöskin kolme vauhdikasta lasta.

Että näin meillä. Hyvät naurut saatiin mutta silti kyllä vielä vähän hävettää. Mutta minkäs teet jos Nukkumatti ei muista antaa ennakkovaroitusta...

I feel a bit, ok a lot, embarrased right now. I had a friend over last night and the kids were going to sleep. Everything went well until the youngest one started to run up and down the stairs. So I figured I´d go lie down next to him for a couple of minutes. Enough to make him calm down and fall asleep as he was really tired. Now you probably guess what happened? I woke up two hours later. My friend was sitting in the kitchen, reading a magazine and she told me she was enjoying the silence. She is also a mother of three wild child.

Well, we got a goog laugh but I still feel a bit embarrased. But what can you do if the Sandman doesn´t give you a notice before he comes to visit...