Kävin tänään sydäntautilääkärillä kontrollissa ja kaikki oli ok. Ei tartte huolehtia mistään, paitsi vieläkin matalammasta verenpaineesta. Mutta sen kanssa pitää vain tulla toimeen.

Mutta voi minun niskaparkaani. Toissayönä vissiin nukuin jotenkin huonosti ja aamulla heräsin niska kipeänä. Sivusuunnassa ei paljoa päätä liikutella. Toistaiseksi kipu ei ole hellittänyt lääkkeistä huolimatta. Päivällä tajusin yhtäkkiä jalkojeni tärisevän ja tuli tunne, että nyt on pakko istua. Pojottaa, kuten työkaverini sanoisi ;-) Hauska sana.

Kertakaikkiaan niin ärsyttävää kuin vain voi olla. Nyt kun sydänpuoli on ok, mieltä kaihertaa pelko, että myosiitti aktivoituu. Sekin kyllä selviää piakkoin, mutta kyllä taas sieppaa. Eikö voisi jo hetkeksi saada rauhaa kaikista sairauksista?

p.s. Oon nyt pari kertaa hyppinyt trampoliinilla ja yllättäen yksikään naapuri ei ole naureskellut touhuilleni. Kai ne osasi jo odottaa, että minä ilmestyn lasten sekaan hyppimään...